Askalan kesäkauden avajaisia vietetään tulevana sunnuntaina kello 12–15. Ketokahvila on avoinna ja samalla vietetään Satu Variksen Yhteys-nimisen taidenäyttelyn avajaisia.
Ketokahvila ja näyttely ovat tämän jälkeen avoinna koko kesän joka sunnuntai koulujen alkuun saakka, juhannusta lukuun ottamatta.
Vaikka ketotalo on avoinna vain sunnuntaisin, on Askalankosken alue perinnemaisemineen avoinna retkeilijöille muulloinkin. Tänä vuonna alueella ei ole lampaita, mutta sauvolaisia Salmensuun tilan lehmiä voi nähdä laitumella.
– Sellainen toive olisi, että tulipaikkaa ei käytettäisi maastopalovaroituksen aikaan ja lisäksi jokainen veisi pois omat roskansa, täällä kun ei ole mitään jätepistettä, Paimion seudun ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Rauno Tuomikoski toivoo.
Ketotalosta ja sen ympäristöstä vastaa Paimion seudun ympäristöyhdistys, joka kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiriin.
Askalankosken ympäristö on valtakunnallisesti merkittävä perinnemaisema-alue. Paimion seudun ympäristöyhdistys on saanut pitkäjänteisestä perinnemaiseman hoidosta WWF:n Panda palkinnon.
Talkootoiminta vähentynyt
Askalan ketotalo on ollut ympäristöyhdistyksen vastuulla 1990-luvulta saakka.
– Olen ollut lausumassa Askalan perustamissanoja vuonna 1992 ja siitä asti mukana toiminnassa, Tuomikoski kertoo.
Toimintaa ylläpidetään talkoopohjaisesti. Tuomikoski vastaa ympärivuotisesta talon valvonnasta ja esimerkiksi ketokahvilaa hallituksen jäsenet pyörittävät vuorotellen.
Tuomikoski harmittelee sitä, että innostus talkootoimintaan on selvästi vähentynyt 1990-luvulta.
– Itse olen toiminut luonnonsuojelun parissa 30–40 vuotta ja aikaisemmin palo luonnonsuojeluun oli vahvaa. Nykynuoria ei tunnu asia enää niinkään kiinnostavan. Ilmastoasiat ovat kyllä esillä, mutta some on syönyt yhteisöllisyyttä. Helpompaa on somessa peukuttaa kuin tulla niittämään, hän toteaa.
Ketoleiri sopii perheille
Askalassa järjestetään perinteisesti joka kesä, tänäkin kesänä ketoleiri, eli talkooleiri, jossa kunnostetaan ympäristöä.
– Niitetään, raivataan ja korjataan esimerkiksi aitaa. Täällä saa halutessaan yöpyä, talon ylhäällä on tilaa kymmenelle ja moni tulee myös omilla teltoillaan. Leiri on maksuton ja palkaksi saa majoituksen ja ruuat. Iltaisin käymme Ankkalammella saunomassa, Tuomikoski kertoo.
Leirille saa tulla koko perheen voimin, pientenkin lasten kanssa. Talkootöitä saa tehdä omien voimiensa mukaan sen verran kuin haluaa. Leiri järjestetään heinäkuun toisella viikolla, tiistaista sunnuntaihin, eli 8.–13.7.
– Paikalle saa tulla koko viikoksi tai sitten voi olla vaikka vain puoli päivää, Tuomikoski sanoo.
Leirille ilmoittaudutaan 4.7. mennessä leirinjohtajalle: otsomatti@gmail.com.
Tuomikoski sanoo, että mukaan saisi tulla enemmänkin erityisesti paikallisia.
– Paimiolaisia meillä harvoin on ollut. Nytkin teemme yhteistyötä Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä UUPE:n kanssa ja sitä kautta tulee leirille väkeä, esimerkiksi nuorempia ihmisiä pääkaupunkiseudulta.
Vasemmalla jalalla piirretty teos
Kesän ajan ketotalon näyttelytilassa on esillä Satu Variksen taidetta. Näyttely kantaa nimeä Yhteys.
– Olen ajatellut tässä erityisesti ihmisten ja luonnon välistä yhteyttä ja olen valinnut näyttelyyn teoksia, joissa on kaikissa mukana jokin luontoelementti, Varis kertoo.
Osa teoksista on tehty aiemmin, osa juuri tätä näyttelyä varten. Kaikki näyttelyn teokset ovat myös myytävinä.
– Minulla on kesällä myös näyttely Helsingissä eräässä kahvilassa, niin piti miettiä, että mitä teoksia vien minnekin.
Varis kertoo olevansa taiteilijana harrastaja. Teoksia hän tekee useilla eri tekniikoilla. Myös näyttelyyn hän on halunnut valita teoksia monipuolisesti.
– Täällä on esimerkiksi tussipiirroksia, mustemaalauksia ja sekatekniikalla tehtyjä töitä joissa olen yhdistänyt tussia ja akryylimaaleja. Aiemmin olen tehnyt myös esimerkiksi grafiikkaa, hän kertoo.
Erikoisin tekniikka on ehkä teoksessa, jonka Varis on tehnyt piirtämällä vasemmalla jalallaan.
– Olen tehnyt paljon tussipiirroksia ja niitä tehdessä käy helposti niin, että tekeminen menee nysväämiseksi ja alan työstämään niitä liian pikkutarkasti. Niinpä olen halunnut kokeilla erilaisia tekotapoja. Olen piirtänyt esimerkiksi siten, että koko työ on tehty yhdellä katkeamattomalla viivalla tai sitten vasemmalla kädellä. Ja kun olin kokeillut jo näitä, niin aloin katsella, että onhan minulla vielä kaksi raajaa lisää, joten kokeilin piirtää vasemmalla jalallani, Varis hymyilee.
