Kesä on täällä ja sen mukana tulevat helposti erilaiset suorituspaineet. Pitää lomailla, matkustaa, mökkeillä, käydä festareilla, viettää laatuaikaa perheen kanssa, nähdä ystäviä, olla ulkona, grillata, rentoutua, liikkua, lukea kirjoja ja palautua työstä. Tai saada suoritettua opintoihin kuuluva harjoittelu.
Kesästä voi tulla lista asioita, jotka tulisi ehtiä tehdä ennen kuin syksy ja arki vie taas mukanaan. Mutta kenen kesä se silloin oikein on?
Monelle kesä ei ole vapautta, vaan uusi versio suorittamisesta. Työelämän kiire vaihtuu kesäkalenterin tukkoisuuteen. Sosiaalinen media luo joillekin paineita siitä, että pitäisi olla jatkuvasti jossain – auringossa, luonnossa, tapahtumissa, elämää kokemassa. Samalla moni uupunut ei kaipaa mitään muuta kuin hiljaisuutta ja lepoa. Miksi se ei riitä?
Kesäloma ei ole kilpailu siitä, kuka rentoutuu tehokkaimmin. Eikä se ole tuottavuushaaste, jossa mitataan, kuka palaa arkeen virkeimpänä, päivettyneimpänä ja täynnä uusia tarinoita. Jos jatkuvasti mietimme, teemmekö tarpeeksi kesäasioita, menee koko kesän ajatus ohi. Kesällä on monilla ainakin hetken vapaus valita, miten haluaa olla ja elää. Ehkäpä kaipaamamme lepo ja hiljaisuus löytyykin rauhallisilta pikkupaikkakunnilta.
Pikkupaikkakunnille kesä tuo tullessaan paluumuuttajat, kesäasukkaat ja mökkiläiset. Moni palaa juurilleen mummolaan, vanhempien kotikylään tai mökille, jossa kerran lapsena uitiin, kalastettiin ja syötiin jäätelöä kioskin portailla. Nämä muistot vetävät takaisin. On markkinoita, kesäteatteria, juhannustansseja ja yhteisiä hetkiä. Tapaamisia.
Kesässä on siksi myös jotakin lohdullista. Se näyttää, että tietyllä pienuudella on edelleen merkitystä. Vaikka nuoret muuttavat pois opiskelujen perässä ja palvelut usein keskittyvät isoihin keskuksiin, kesä palauttaa hetkeksi sen, mitä kaivataan: läheisen yhteyden. Siihen ei aina tarvita kuin yksi yhteinen iltatori, lettukoju ja haitarinsoittaja, jotta kyläläiset ja kesävieraat löytävät toisensa uudelleen. Kohtaamiset ovat monille ainutlaatuisia hetkiä.
Ehkä suurin vapaus on siinä, että ei tee mitään sellaista, mitä ei oikeasti halua. Että voi sanoa ei rientoihin, että voi jäädä kotiin tai lähteä oman aikataulun mukaan torille. Että voi katsoa samaa maisemaa viikkotolkulla ilman tarvetta päivittää siitä kuvia. Ehkä lepo onkin hiljaista ja näkymätöntä, eikä siitä saa tykkäyksiä.
Paras kesä voi olla juuri se kesä, jota ei suunniteltu etukäteen.
