”Mul on tylsää.” Tätä lausetta sain lomani aikana kuulla monta kertaa. Veljeni lapset nimittäin lomailivat kanssani samaan aikaan. Tylsyydestä huomautteli varsinkin heistä nuorempi, jolle ei tuntunut riittävän mikään tekeminen. Kun yksi ohjelmanumero oli saatu suoritettua, olisi seuraava saanut olla jo näköpiirissä. Tylsyyden ankea harmaus verhosi hänet välittömästi, kun tekeminen pysähtyi.
Ajantaju on kaikille yksilöllinen, ja mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin aika tuntuu kulkevan. Toista oli lapsena, jolloin aika tuntui suorastaan matelevan. Jokainen muistaa lapsuutensa loputtomat kesät. Päivät, jolloin aikaa leikille oli loputtomasti ja lomapäiviä ennen koulun alkua rajattomasti. Jopa niin paljon, että jotkin päivät tuntuivat venyvän ikuisuuksiksi. Varsinkin, jos oli tylsää.
Veljentyttäreni huomautus tylsyydestä sai minut pohtimaan, milloin minulla viimeksi oli tylsää. Sellaista hetkeä on vaikea muistaa. Eikä tämä todellakaan tarkoita sitä, että elämäni olisi täynnä jännitystä, päinvastoin. Varsinkin arkipäivät seuraavat toinen toistaan hyvin samanlaisina.
Tylsyyden kokemisen on poistanut helposti saatavilla oleva viihdytyskalusto. Bussimatka on helppo täyttää puhelinta selaillen. Lenkillä voi kuunnella omien ajatusten sijaan valmiiksi pureskeltua äänikirjaa. Iltojen vapaina hetkinä ajatusten huminan taas puuduttaa suoratoistopalveluiden loputon tarjonta. Tylsistymiselle ei jää tilaa.
Lasten ja aikuistenkin tylsistyminen on tutkijoiden mukaan meille hyväksi. Kun emme koko ajan ole tekemässä jotakin, aivommekin saavat kaivattua lepoa. Samalla luovuus lisääntyy, sillä levänneiden aivojen on helpompi keksiä uusia ideoita. Väitän, että tylsyyden jälkeen keksityt leikit maistuvat varmasti myös makeammilta kuin suoraan tarjoiltu automaattinen sisältö.
Vajaan kahden viikon viihdytysrumban jälkeen pienet lomalaiset jatkoivat matkaansa eteenpäin. Kodin täytti jälleen hiljaisuus ja kiireettömyys, joiden puuttumista en ollut kaiken lomatouhun keskellä huomannut. Ja kappas, aika tuntui venyvän pitemmäksi. Olipa lomasi siis jo mennyt, vasta edessä tai täysin olematon, varaa päiviisi aikaa olla tekemättä mitään. Tylsisty rohkeasti ja katso minne se sinut johdattaa.
