Bändipaitoihin ja kesähattuihin sonnustautunutta ihmisvirtaa valui kohti Jokipuistoa niin Vistanraitilla kuin myös Turun suunnasta Paimioon johtavalla Paimiontiellä iltapäivästä alkuiltaan asti. Näky, jollaista ei vielä viime kesän debyytissä havaittu, vaikka silloinkin paikallinen kesätapahtuma veti Paimionjoen rantaan useita satoja ihmisiä. Eikä vastaavaa näkyä ole Paimion ”vilinässä” ollut oikein aiemminkaan. Mielestäni jokainen pikkukaupunki ansaitsee oman railakkaan kesätapahtumansa, ja PomeFest on viimeistään nyt ottanut Paimiossa paikkansa sellaisena.
Jonkin verran niin viime kesänä kuin menneen viikonlopun ympärillä on kuultu pohdintaa siitä, onko PomeFestin esiintyjätarjonta sellainen, joka puhuttelee musiikin ystäviä mahdollisimman laajalla skaalalla. Kahden festarivuoden jälkeen PomeFestiä on nyt ainakin helppo markkinoida eteenpäin. Ihmiset tietävät heti, mitä odottaa ja toisaalta yhteistyökumppaneiden haaliminenkin on helpompaa, kun festivaalilla on selkeä brändi.
Tuskin lienee sattumaa, että paikallinen konepaja Vahasilta lähti mukaan juurikin rock- ja metallifestareiden pääyhteistyökumppaniksi. Ja myös monien muiden paikallisten yritysten logot olivat näyttävästi esillä festivaalialueella. Juuri tällaista yhteen hiileen puhaltamista Paimiossa tarvitaan, mikäli koko kylää sykähdyttäviä tapahtumia halutaan kokea jatkossakin.
Festivaalialueella esiintyjät keräsivät ainakin muutaman kymmenen jututetun ihmisen otannalla lähes pelkästään kehuja, eikä mielestäni nenännyrpistelylle ole sijaa alueen ulkopuolellakaan. Kuten tapahtuman järjestäjät Paimion Parhaat -gaalassa maaliskuussa totesivatkin, kannattaa pienen tapahtuman panostaa erottuvuuteen varsinaissuomalaisessa festaripuristuksessa.
Jos lähdetään tekemään kaikkea kaikille, on vaarana, ettei pian tarjota mitään kenellekään.
