PAIMIO
On hyvin todennäköistä, että kiehkuravesirutto on palannut Paimion Ankkalammen riesaksi. Näin sanovat paikan päällä keskiviikkona tuoreet havainnot surullisenkuuluisasta kasvista tehneet Paimion kaupungin ympäristöpäällikkö Liisa Kaskiluoto ja suunnitteluinsinööri Noora Mäkiö.
– Ihan satavarma ei voi olla ennen kuin asia on tutkittu, mutta vaikea nähdä, että kyseessä voisi olla mikään muu kasvi. Kesän aikana kaupungille on tullut muutama havaintovinkki, ja toki kuvia on tullut vastaan myös sosiaalisessa mediassa aika ajoin. Kyllä se vahvasti siltä näyttää, että kiehkuravesiruttoa kasvaa jälleen Ankkalammessa. Ja nimenomaan kasvaa, kyse ei ole pelkästään veden pinnalla kelluvista irtopalasista, Kaskiluoto harmittelee.
Syytä kiehkuravesiruton nopeaan paluuseen suosittuun uimalampeen ei voi vielä tässä vaiheessa sen tarkemmin arvioida. Ja hyvin suurella varmuudella syypää kasvin pikapaluuseen jää myös selvittämättä.
– Koska aivan pienikin palanen kasvia riittää, voi se olla kulkeutunut tänne Hiekkahelmestä lintujen mukana. Tai sitten uimavaatteiden tai -lelujen mukana. Ja toki yksi vaihtoehto on sekin, että kasvia on tahallaan tuotu tänne, Kaskiluoto pohtii.
Kiehkura- vai kanadanvesiruttoa?
Pieni mahdollisuus sille on yhä olemassa, ettei Ankkalammen havainnoissa ole kyse kiehkuravesirutosta. Toinen haitallinen vieraslaji kanadanvesirutto muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon kiehkuravesiruttoa, mutta vaikka kyse olisi Ankkalammen tapauksessa siitä, ei se muuta lopputulosta.
– Se on samalla tavalla haitallinen vieraslaji, josta pitää päästä eroon. Toisaalta olisi erikoista, jos kiehkuravesiruton sijaan lammessa olisikin nyt yht’äkkiä kanadanvesiruttoa, Kaskiluoto pyörittelee.
Toistaiseksi kasvia on muutamissa paikoissa Ankkalammen rannoilla, mutta uimiseen kasvi ei ainakaan vielä vaikuta. Sekä Kaskiluoto että Mäkiö muistuttavat uimareita puhdistamaan uima-asunsa sekä mahdolliset vesilelut hyvin jokaisen uintikerran jälkeen.
– Sama ohjeistus kuin aiemminkin, eikä Ankkalammen virkistyskäyttöön tällä ole vaikutusta. Toki on selvää, että kasvin leviämiseen pitää puuttua vielä kuluvan kesän tai viimeistään syksyn aikana. Tai ainakin tarkastaa mikä tilanne pinnan alla on.
Ei syytä pelätä
Käytännössä puuttuminen tarkoittaisi tässä kohtaa sitä, että kasvin leviämistä pyrittäisiin rajaamaan ja hillitsemään esimerkiksi sukeltamalla. Tällöin kasvia poistettaisiin käsityönä lammen pohjasta samalla tavalla kuin Hiekkahelmestä pari kesää sitten.
– Toki Hiekkahelmi on paljon pienempi lampi kuin Ankkalampi, ja jos Ankkalampea lähdettäisiin manuaalisesti käymään läpi kokonaisuudessaan, kertyisi hintaa aika tavalla. Siihenkään ei varmasti lähdetä. Joka tapauksessa asiasta pitää keskustella elokuun aikana kaupungin teknisen toimen kanssa.
Uimareiden suuntaan viesti on kuitenkin selvä: vaikka lammessa onkin vesiruttoa, ei sitä tarvitse pelätä.
– Ankkalampi on virkistyskäytön suhteen niin tärkeä kohde Paimiossa, että toiseen tyhjennys- ja puhdistuskertaan ja siitä seuraavaan pitkään käyttökatkoon tuskin enää lähdetään. Kasvin leviämistä pyrittäneen hillitsemään muilla tavoin, jotta Ankkalampi pysyy uimareille mieleisenä myös jatkossa, Kaskiluoto lupaa.
Fakta: Kiehkuravesirutto: Sitkeä ja nopea levittäytyjä
- Kiehkuravesirutto on uposkasvi, joka viihtyy erityisesti emäksissä ja rehevissä järvissä. Se kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa, isoissa ojissa sekä vähäsuolaisessa murtovedessä.
- Laji muistuttaa kanadanvesiruttoa, jonka lehdet kasvavat myös kolmen lehden kiehkuroina varren ympärillä.
- Kiehkuravesirutto on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
- Nimi ”rutto” viittaa kasvin sitkeyteen ja nopeaan leviämiseen, koska rehevissä järvissä se voi muodostaa massiivisia kasvustoja.Lähde: Vieraslajit.fi
