Koko pitkän talven olemme odottaneet, että tulisi jo kesä. Itselleni lintuharrastus toki hiukan helpottaa odottamisen tuskaa – lintujen muutto takaisin Suomeen alkaa monilla lajeilla jo maaliskuussa ja kesän tullessa olen aktiivisesti huomioinut ilmoja ja lämpötiloja jo useamman kuukauden. Silti se kesän alku tervapääskyjen ilmaantuessa kotitaivaalle tuntuu aina upealta. Pyrin myös aktivoimaan lomani niin, että heti alkuun yritän saada jonkin matkan järjestettyä päästäkseni ”lomamoodiin” välittömästi. Ajatukset rentoutuvat ja työasioiden purkautuminen alkaa heti loman alkuun.
Monilla on tapana tehdä listat asioista, jotka on hoidettava loman aikana. Ensimmäinen viikko mennee kuitenkin lomaillessa ja rentoutuessa sekä laskeutuessa fiilikseen. Viimeinen viikko harmitellessa loman loppumista ja palatessa taas ”maan pinnalle”. Ajatuksiin voi hiipiä pientä häpeää niistä tekemättömistä töistä, jotka jälleen jäivät seuraavaan vuoteen. Niinhän kävi edellisenäkin vuonna. Miksi siis tehdä listoja? Yksi karvas ajatus vähemmän loman loppuessa.
Joka tapauksessa lomat ovat monella ohi. Koulut alkavat ja paluu arkeen koittaa. Kesä ei silti ole vielä loppunut. Pitkät ja lämpimät illat jatkuvat hyvinkin syyskuulle ja onhan vapaapäivät nyky-yhteiskunnassa sovittuja etuja. Voimme nauttia niistä kesän suomin eduin. Moni toki alkaa heti laskea päiviä uuteen kesälomaan. Ja samalla pitkittää talveaan, koska aika kuluu mielestämme aina hitaammin, kun odotamme jotain. On kuitenkin ihanaa, kun on jotain odotettavaa ja itsekin suunnittelen pitkin vuotta seuraavan kesän aktiviteetteja.
Lieneekö mahdollista siirtää koulujen kesälomakautta myöhemmäksi? Ajatus on ollut ilmassa vuosia, eikä vieläkään olla saatu päätöstä. Lämpötilojen ja aurinkoisten päivien kannalta se voisi olla kaikille mukavampaa. Toivottavasti asiassa päästään sopimukseen ja koulujen kesäkausi alkaisi juhannusjuhlilla.
Itselläni kesäloma loppui neljä viikkoa sitten. Onneksi on marraskuussa viikko taukoa ja pitkältä tuntuva syksy katkeaa pieneen rentoutumiseen omien harrastusten kanssa. Ja sitten talvilomaa odottamaan – taas.
Petri Laine
