Se tarkoittaa Paimiossa uunituoreita ja moderneja 2020-luvun tiloja kaikkiaan yli 200 lapselle ja nuorelle, kun Kaarinassa uusista tiloista nauttii jopa yli tuhat lasta ja nuorta. Se on valtava prosentuaalinen määrä aivan kaikista varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen tarpeessa olevista paikkakuntalaisista, niin Paimiossa kuin Kaarinassa.
Kun vielä ottaa huomioon, että mittavan koulujen rakennus- ja saneerauskierteen loppupäähän pian kurkottava Kaarina ja jo ennestään varsin hyväkuntoisista koulu- ja opetustiloista nauttinut Paimio suuntaavat tästä hiljalleen kohti 2030-lukua, on kuntien kasvuhaaveiden tärkein tekijä ja peruspilari varsin hyvässä kunnossa.
15 vuotta sitten samaa ei välttämättä voinut sanoa, mutta onneksi seudun kunnissa kertyneitä veroeuroja on osattu käyttää siihen investointiosaan, joka maksaa aina taatusti korkojen kera takaisin. Jos kunnalla ei ole tarjota hyvää lapsille ja nuorille, harvoin silloin on realistista haikailla myöskään vanhempien, eli tässä tapauksessa veronmaksajien ja kuluttajien perään.
Paimion vielä melko tuore kaupunginjohtaja Nina-Mari Turpela mainitsi keväällä haastattelussa sen realismin, minkä kanssa varsinkin Paimio painii kasvua etsiessään. Runsaan 11 000 asukkaan kaupunkiin, joka on kuitenkin Lietoon ja eritoten Kaarinaan verrattuna Turun ulkokehällä, on vaikea haalia isoja yrityksiä tuomaan kerralla valtavaa määrää työpaikkoja ja verotuloja. Paimion vahvuus on ollut ja pitää olla jatkossakin siinä, että kaupungissa ihmisen on hyvä elää. Se taas vaatii sitä, että aivan ne kuuluisat peruspalvelut ovat hyvässä kunnossa.
Vaikka hintalappu näiden peruspalveluiden peruspilarin ylläpitämiseksi on ollut iso – Paimiossa uimahalli- ja sisäliikuntahallihankkeet mukaan laskettuna kymmeniä ja Kaarinassa jopa satoja miljoonia – ovat kasvun edellytykset edelleen kummassakin Turku–Salo-välin pitäjässä kunnossa.
