PAIMIO
Paimion Vistalla sunnuntaina järjestetty arkkitehtuurikierros keräsi 40 hengen yleisön. Kävelykierroksen oppaana toimi Antti Tuominen Magni Mundi Oy:stä. Matkan varrella selvisi, kuinka Paimiossa oli jo varhain vahva ote kulttuuriin ja sivistykseen, kun kirkkoja ja kouluja suunnittelivat lukuisat arkkitehdit.
Opas Antti Tuominen aloitti kierroksen Paimion kaupungintalon edustalta.
– Kaikenlaista hienoa ja mielenkiintoista Paimiosta löytyy. Kierros on muutamaankin kertaan tehty. Karoliina Vitikainen Magni Mundista on tämän aikoinaan luonut vuonna 2019, kun Paimio ja Turku isännöivät Alvar Aalto -viikkoa.
Paimio oli saanut markkinointitukea Euroopan kulttuuriperintöpäiviin liittyen.
– Tämän vuoden teema siellä on arkkitehtuuri. Tämä kävelykierros Vistalla sopi siihen hyvin, viestintäsuunnittelija Jouni Lehtiranta lisäsi.
Kouluja Paimiossa riitti
Paimion kaupungintalo rakentui nykyiselle paikalleen Pietilän maille maakauppojen toteuduttua. Uuden kunnantalon suunnittelivat Kauko ja Olavi Reiman ja sen ensimmäinen osa valmistui vuonna 1962. Kunnantalo oli tätä ennen toiminut useissa eri rakennuksissa.
Kaupungintalon uusi osa, jossa sijaitsee kirjasto, valmistui vuosina 2004–2006 arkkitehtitoimisto Ark’ Aboan Oy:n suunnittelemana. Talon julkisivut ovat kuparia, rappausta, luonnonkiveä, puuta ja lasia.
– Kirjastosta Paimion on kiittäminen Turkua, joka aikaili omassa päätöksessään. Täten valtionapu kirjastolle tuli Paimioon, Lehtiranta kertoi.
Sivistys tuli Paimioon varhain ja kouluja oli useita: Jokela, Huso, Hevonpää, Kaleva, Kevola, Kyysilä, Nummenpää, Suksela, Veikkari sekä Pitkäportaan supistettu koulu. Vistan nykyisessä koulukeskuksessa toimiva Puukoulu valmistui ensin vuonna 1906 yksikerroksiseksi kunnantaloksi.
Kun kunnan toiminnot siirtyivät sieltä pois, tiloihin tuli koulu ja rakennukseen tehtiin yläkerta.
– Kivikoulu Puukoulun takana rakennettiin 1950-luvulla 44 miljoonalla markalla. Siellä oli muun muassa luokkia, keittiö, asunto ja opettajain kokoelmahuone, Antti Tuominen luetteli.
Paimion kouluista ensimmäinen oli kuitenkin Jokelan koulu. Se avattiin vuonna 1882 ja oppilaita sinne tuli 81. Kun kouluun sitten tuli tarkastaja, hän kysyi, ”Ovatko paimiolaiset tulleet hulluiksi, kun tuovat lapsia niin paljon kouluun”.
Rovasti sijoitti säästönsä kirkkoon
Pyhän Mikaelin kirkolla kuultiin, miten rovasti Henrik Florinus sijoitti säästönsä ja kaiken energiansa kirkon rakentamiseen vuosina 1681–1689. Kirkon kellotapuli on yhtä vanha kuin kirkkokin. Tapulissa on kolme kirkonkelloa, jotka on valettu Ruotsissa, Itävallassa ja Hollannissa. Kirkon alkuperäinen paanukatto on muutettu peltikatoksi.
– Pyhän Mikaelin kirkko on Suomen ainoa aumakattoinen, tasapäätyinen harmaakivikirkko, kertoi kierrokselle osallistunut Arimo Lähdeniitty.
Seuraavaksi käveltiin kirkkopuistoon ja Seurakuntakeskukseen. Paimion ensimmäinen seurakuntatalo valmistui vuonna 1954. Julius Envall lahjoitti siihen tiilet. Koko talon irtaimistokin saatiin lahjoituksina. Tekstiileitä peräänkuulutettiin lehdessä seuraavasti: ”Paimion naiset, tulkaa kutomaan pöytäliinoja.”
Kaupan varastosta Sähkömuseoksi
Sähkömuseona nyt toimivan, vaikuttavan puna- ja harmaagraniittisen talon rakennutti alun perin C. A. Hallman kauppaliikkeensä varastoksi. Rakennuksessa hänellä oli silkki-, keramiikka- ja parfyymivarasto. Myöhemmin talossa toimi elokuvateatteri ennen Sähkömuseota.
Nykyinen käsityömuseo Miilakin toimi aikoinaan kunnantalona. Siellä on ollut musiikkiopisto ja kirjasto, kunnes siitä tuli käsityömuseo.
Käsityömuseossa on Lyyli Tuomolan säätiön vakiokokoelma, käsitöitä sukupolven naisilta sekä vaihtuvia näyttelyitä. Funkisrakennus on uniikki ja ainutlaatuinen rakennelma linnamaisine kattoineen.
Viimeisenä kohteena kierroksella oli vuonna 1899 valmistunut Paimion Kansanopisto. Sen viereisessä Inkilän kartanossa 20 vuotta asunut, kävelykierrokseen osallistunut rouva Mäkelä kertoi, että rakennusten välissä oli kaikille lapsille avoin leikkikenttä. Hän oli myös lapsena päässyt tutustumaan opiston kulttuuriopintoihin, lausunta- ja musiikkitunneille.
Kansanopisto oli sisäoppilaitos, jota myös kierroksen opas Antti Tuomisen isomummu Ellen oli käynyt. Draamalta ei opistossa ollut säästytty. Opiston historiassa otsikolla Rakkausongelmat kerrotaan vanhasta kirjeestä. Siinä luki: ”Rakkaus on ryöstetty. Minä lähden Amerikkaan. Hyvästi.”
