PAIMIO
Paimion Koivulinnan alueella tehdään harvennushakkuita hieman tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, kun pienillä metsäalueilla ahkeroivat metsäkoneen sijaan hevosmetsurit. Kahdesta metsurista, yhdestä ajajasta ja kahdesta hevosesta koostuva työryhmä raivaa metsää varmoin ottein.
– Me tulimme paikan päälle pari päivää sitten, teimme ajourat ja kaadoimme mahdollisimman paljon puita, jotta ajajalla olisi tehtävää saapuessaan, metsuri Tuomas Kaasalainen kertoo.
Hevosten käyttämisellä metsätöissä on monia etuja verrattuna metsäkoneen kuljetukseen. Kun raskaita työkoneita ei tarvita, säilyy maasto hyväkuntoisina ja jäljet luontoon jäävät pienemmäksi. Työ on myös huomattavasti hiljaisempaa, sillä ainoa ääni syntyy moottorisahasta.
Pecheron-rotuiset hevoset Pokas ja Pläsi seisoskelevat tyynenä erikseen työhön suunniteltujen metsävaunujen edessä, eikä niitä tunnu kiinnostavan moottorisahan ääni eivätkä kaatuvat puut. Kaasalainen kertoo, että hevoset ovat hyvin tottuneita työhönsä, eivätkä ne vähästä hätkähdä. Työmoraali niillä on kuitenkin kova, ja haastattelun jatkuessa ne alkavat liikehtiä valjaissaan.
– Ne ovat työhevosia, eivät seisoskeluhevosia, Kaasalainen ja metsävaunujen ajuri Ralf Sundvik naurahtavat.
Pitkämatkalaisten hommia
Ralf Sundvik ajaa hevoset pois metsäalueelta ja purkaa kuorman vaunuissa olevaa nosturia käyttäen tien varteen. Ensimmäisissä kuormissa kyydissä on pieniä puita ja risuja, jotka on tarkoitus hakettaa paikan päällä. Sen jälkeen on ansaitun taon aika.
– Tuo Pokas on ori ja pomo. Se täytyy usein sitoa puuhun kiinni, sillä se haluaa varastaa toisenkin ruuat, Sundvik nauraa annostellessaan hevosille evästä ja vettä ämpäreihin.
Pietarsaaresta Paimioon asti matkannut mies kertoo, että hänen piti jäädä eläkkeelle näistä hommista jo viime vuonna, mutta töihin kutsua oli vaikea vastustaa.
– Niin hauskaa, kun näkee, että hevoset haluaa tehdä töitä, Sundvik sanoo.
Myös metsurit Tuomas Kaasalainen ja Sami Lappalainen ovat saapuneet Paimioon matkan päästä: Kaasalainen Parkanosta ja Lappalainen Vihdistä. Hevoset puolestaan ovat matkanneet Koivulinnaan Ikaalisista, jossa ne omistava Miika Åfelt asuu. Metsurit toimivat aliurakoitsijoita Åfeltin työhevoset -nimiselle yritykselle, joka on Suomessa ainut laatuaan.
– Vastaavia vaunuyrittäjiä ei taida olla muita. Jotkut toki tekevät hevosten kanssa töitä omassa metsässä, mutta reen kanssa, Kaasalainen pohtii.
Herkän luonnon työmuoto
Hevoset voivat työskennellä monenlaisessa metsässä. Ralf Sundvik kertoo, että paras maasto on tasaista, mutta esimerkiksi sileä kallio on vaikeaa ajaa.
– Kivinen metsä käy, mutta suo ei sovi, sillä se upottaa, hän selittää.
Työmuoto on omiaan pienemmissä metsäsaarekkeissa sekä alueilla, joissa luonto on herkkää. Hevosten vetämien metsävaunujen kyytiin voi lastata puuta maksimissaan seitsemisen kuutiota, metsurit laskeskelevat. Koivulinnan alueella harvennusten tarkoituksena on poistaa riskipuita asutuksen läheltä sekä luoda puistomaista maisemaa. Siinä tärkeää on pohtia, mitkä puut kaadetaan ja mitkä jätetään.
– Tässä täytyy ajatella 10–15 vuoden päähän, Tuomas Kaasalainen avaa.
