PAIMIO
Jos et ole koskaan kuullut kuolindoulasta, et varmasti ole yksin. Kuolindoulia on koulutettu Suomessa vasta vuodesta 2023. Paimiolaiset Heidi Tamminen ja Ann-Ly Palosaari valmistuivat kuolindoulakoulutusta tarjoavasta Lohtu Akatemiasta viime keväänä, ja samalla heistä tuli Paimion ensimmäiset kuolindoulat.
– Sana kuolindoula herättää vielä monessa ennakkoluuloja. Meitä saatetaan kutsua kuoleman enkeleiksi ja jotkut pitävät työtä merkityksettömänä. Se on kuitenkin saattohoitoa ihmisille, jotka ovat kuolemaisillaan tai tietävät kuolevansa pian, Tamminen selventää.
Tamminen ja Palosaari selittävät kuolindoulan tehtävän olevan monisyinen, joka räätälöidään aina tilanteen ja asiakkaan toiveiden mukaan. Doulan ensisijainen tehtävä on olla kuuntelija ja rinnallakulkija elämän loppuvaiheessa. Kuolindoula voi myös auttaa kuolemaan liittyvissä käytännön asioissa, kuten hautajaisjärjestelyissä, edunvalvonnan kysymyksissä tai hoitotahdon laatimisessa.
– Hautajaisissa doula voi toimia vaikka lapsenvahtina. Siellä missä ihmiset tarvitsevat apua, siellä sinä olet, Palosaari kiteyttää.
”Mielestäni kaikkien pitäisi nähdä kuollut ihminen, myös lasten.”
Aikaa inhimilliselle kohtaamiselle
Tamminen hakeutui kuolindoulakoulutukseen oman äitinsä kuoleman jälkeen. Hän havahtui tuolloin siihen, että hoitolaitoksissa ei ole aina aikaa inhimilliselle kohtaamiselle, ei edes silloin kun hetki on vaikein.
– Olin äitini seurana yötä päivää ennen kuolemaa, sillä kenelläkään työntekijällä ei siihen ole aikaa, hän muistelee.
Vaikka hänen oma äitinsä ei halunnut keskustella kuolemasta, Tamminen kannustaa ihmisiä tarttumaan vaikeaan aiheeseen rohkeasti. Kuoleman näkeminen ei ole hänen mielestään pelottavaa, päin vastoin.
– Sanon aina, että kuolema on minulle kolmen K:n asia. Se on kaunis, kiehtova ja konkreettinen. Mielestäni kaikkien pitäisi nähdä kuollut ihminen, myös lasten. Silloin näkee, että sielu on poistunut ruumiista, Tamminen sanoo.
Palosaari on samaa mieltä. Kuolemasta puhuminen on tärkeää, jotta siihen voi valmistautua. Ja jos itse ei osaa, doula auttaa.
– Ihminen ei välttämättä tiedä, miten puhua kuolemasta. Kuolindoula kysyy oikeat kysymykset ja johdattaa keskustelua. Koulutuksessa aina sanottiin, että meillä on isot korvat, mutta pieni suu, Palosaari hymyilee.
Doula auttaa käsittelemään tunteita
Suhde kuolindoulan kanssa voi olla joko hyvin lyhyt tai vuosienkin pituinen. Jos ihminen sairastuu vakavasti eikä toivoa parantumisesta ole, käsiteltäväksi tulee monia asioita. Doula voi kulkea matkalla mukana ja auttaa käsittelemään vaikeita tunteita.
– Omaiset eivät välttämättä uskalla kohdata läheisen kuolemaa, eivätkä halua puhua siitä niin paljon kuin kuolevalla olisi tarvetta. Silloin voi jäädä yksin kuoleman kanssa ja se on todella pelottavaa, Tamminen sanoo.
Molemmat naiset ovat sitä mieltä, että kuolindoulan tulee olla herkkä aistimaan ikävää, surua ja pelkoa sekä hyvä lukemaan kehonkieltä, sillä moni ikääntyvä ja lähellä kuolemaa oleva ihminen menettää puhekykynsä. Tärkeää on muistaa pitää kiinni myös omista rajoista: kuolevan tai hänen läheistensä suruun ei kannata mennä mukaan. Täysin ilman tunteita rankkaa työtä ei kuitenkaan voi tehdä.
– Itkeä saa, jos sellainen tilanne tulee, Palosaari muistuttaa.
Työtä omilla vahvuuksilla
Kuolindoulan ammattinimike ei ole säännelty, vaan periaatteessa kuka tahansa voi tarjota kuolindoulan palveluita. Suomessa toimivan Lohtu Akatemian puolivuotisen koulutuksen läpikäyneet doulat saavat sertifikaatin. Doulat toimivat usein toiminimen avulla ja tarjoavat palveluitaan joko suoraan ihmisille tai eri hoitolaitosten kautta.
Tämä on suunnitelmissa myös Tammisella. Hän on ammatiltaan kosmetologi, aromaterapeutti ja kouluttaja. Ensi kesänä Tamminen aikoo jäädä näistä töistä eläkkeelle, jolloin aikaa doulan tehtäville löytyy enemmän. Hän on suunnitellut tarjoavansa palveluitaan saattokoteihin, vanhusten hoitolaitoksiin, syöpäsairaalaan sekä erilaisille yhdistyksille, joissa on tukea tarvitsevia ihmisiä.
Palosaari taas on koulutukseltaan sosionomi ja työskentelee tällä hetkellä muistihoitajana ikääntyvien vieraskielisten kanssa. Se, miten hän sovittelee doulan tehtävät tulevaisuuden työkuvioihin, on vielä auki, mutta hän kokee omasta työkokemuksestaan olevan suuri etu kuolindoulana toimimisessa.
– Meidän täytyy tietää eri kulttuurien hautajaisrituaalit, jotta osaamme käsitellä vainajaa. Jossain kulttuureissa vainajaan ei saa koskea kolmeen vuorokauteen, Suomessa taas hänet siirretään heti kylmiöön, Palosaari selventää.
Kuolindoulan työllä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Jokainen doula tekee työtä omien arvojensa ja vakaumustensa pohjalta. Niinpä doulan tarjoamat palvelutkin ovat hyvin pitkälti tekijänsä näköisiä. Tamminen onkin miettinyt, että voisi jatkossa yhdistää doulan työhön kosmetologin ammattitaitonsa.
– Tiedän, että se kuulostaa pöyristyttävälle, mutta Amerikassa sitä on tehty jo kauan, eli voisin ehostaa kuolleen ihmisen. Jotta hän olisi kaunis, jos omaiset haluavat vielä nähdä hänet, Tamminen pohtii.
