Viimeisten viiden vuoden aikana polkupyörät ovat muuttuneet hurjaa vauhtia. Pelkästään sähköistyminen on tehnyt paljon, mutta myös materiaalien keveys ja kevyt polkeminen takaavat sen, että pidempääkin matkaa polkeva työmatkapyöräilijä välttää saapumasta töihin hikisenä. 5-10 km työmatka on täysin mahdollista häviämättä ajallisesti juurikaan autolle.
Jo sairaanhoitopiirin aikana käytiin varovaista keskustelua työmatkapyöräilyn tukemisesta työnantajan taholta. Varhassa työsuhdepolkupyöräasia esitettiin henkilöstöhallinnolle toiveeksi, mutta vajaan kahden vuoden aikana se ei päässyt edes keskusteluun. Nykyhallitus sitten poisti kokonaan tämän mahdollisuuden, joten asiaa ei tarvitse enää käsitellä. Pyöräily kuitenkin on tutkimustenkin mukaan hyvä tapa lisätä päivittäistä hyötyliikuntaa ja parantaa hyvinvointia. Lienee siis suotavaa, että henkilökunta pitää fyysisestä kunnostaan huolta ja pysyy terveenä. Pyörät maksavat helposti tuhansia euroja ja moni on jo satsannut hyvinvointiinsa ostamalla kunnon fillarin uuden auton sijaan.
Paimion terveysasema, kuten moni muukin seudun 20 000 Varhan työntekijän työpaikka sijaitsee vanhojen terveyskeskusten tiloissa, jotka Varha on vuokrannut. Kiinteistöjen ylläpito lienee pakollista pahaa; se tehdään mikä on välttämätöntä, kaikki ylimääräinen unohdetaan. Työmatkapyöräilijänä jonkinlaiseksi ongelmaksi näistä monissa on muodostunut polkupyörän pysäköinti. Näin Paimiossakin. Kuntaa ei kiinnosta ja Varha ei halua maksaa.
Niinpä kaikissa paikoissa ei ole minkäänlaista telinettä, mihin pyörän saisi kiinnitettyä rungosta. Pelkkä renkaan kiinnitys on varkaalle lyhyt hidaste, tuskin sekään. Lisäksi kalliin pyörän jättäminen renkaan varaan ”roikkumaan” rikkoo pyörän varsin nopeasti. Sikäli kun paksumpirenkaista pyörää edes telineeseen saa sopimaan. Sähköpyörien akut ovat haluttua tavaraa; tonnin akku lähtee rivakasti, jos sen jättää pyörään päiväksi valvomatta. Toisaalta pukukaapeissa ne aiheuttavat tulipaloriskin.
Jokaiseen työpisteeseen pitäisikin saada selkeä turvallinen paikka, jonne auton hintaisen pyöränsä jättää päiväksi hyvillä mielin. Paimiossa ratkaisu olisi helppo: terveysaseman pihassa on kaksi ränsistynyttä katosta, joita pyöräparkeiksikin voi kutsua. Niiden ympärille kun laittaisi teräsverkkoa ja hankkisi lukollisen oven, ongelma olisi ratkaistu. Tilaakin on riittävästi henkilökunnan pyöriä varten.
Osa meistä varhalaisista on myös Paimion kuntalaisia. Ottaisiko kunta asiasta koppia? Kyse ei liene mistään budjettia kaatavasta summasta, mutta lisäisi työhyvinvointia huomattavasti.
Vivi Aaltonen
