PAIMIO
Moni sukututkimusta tehnyt on taatusti törmännyt oman sukunsa historiassa yllättäviin asioihin. Vaan miltä tuntuisikaan saada tietää, että esiäitisi on ollut syypää Turun palon sytyttämiseen tai ruttoepidemian levittämiseen? Tai että Kalevalan kokoamiseen tarvittiin sukulaisparantajan apua, ja että Aleksis Kiven tärkein teos olisi jäänyt vajaaksi ilman paimiolaisen piian neuvoja?
Mira Latun ja Merita Seppälän luotsaama kahden naisen teatteriryhmä sekoittelee viihdyttävästi totta ja tarua syksyn näytelmässään Paimion piiat. Näytelmässä nykyajassa elävä paimiolainen pessimisti Piia (Lattu) täyttää päivänsä sukututkimuksella, Vomma-kissansa ulkoiluttamisella ja sosiaalisessa mediassa muita valistaen. Sukututkimukseensa Piia sukeltaa sukulaispiikojensa elämään vuosisata kerrallaan aina 1300-luvulle asti.
Näytelmän hauskinta antia on Piian yritys pitää, omien sanojensa mukaan, yllä Paimion kaupungin somerauhaa. Facebookin Puskaradion kommentit ovat osuvia ja todenmukaisia. Osansa saavat varsinkin paimiolainen liikennekulttuuri ja lemmikkien omistajat. Nykypäivän mielensäpahoittajille on helppo nauraa, kun samalla kurkistellaan historian synkempiin aikoihin.
Latun ja Seppälän saumaton yhteistyö luo pohjan viihdyttävälle tarinalle, jonka yksi kohokohta on ehdottomasti piika Helena Jakobintyttären (Seppälä) ja Kuningas Kustaa III:n (Lattu) kohtaaminen paimiolaisessa kievarissa. Tanssillisia elementtejä tarjoileva kohtaus naurattaa ääneen, ja sen jälkeinen tunnelman muutos onnistuu koskettamaan hilpeän hupailun keskellä.
Paimion piikojen rikkaus onkin siinä, että todellisia historiallisia tapahtumia käsitellään huumorilla, mutta katsoja jää silti pohtimaan niiden merkitystä ja sitä, kuinka paljon maailma on muuttunut menneistä ajoista. Naisia ei enää nykyään esimerkiksi Suomessa karkotettaisi kylästä housujen pitämisen vuoksi, kuten 1700-luvulla, mutta edelleen naisten pukeutuminen on yleinen ja jostain syystä sosiaalisesti hyväksytty arvostelun kohde.
Näytelmän ensimmäinen puoliaika on selvästi toista puoliaikaa vahvempi, mutta tauonkin jälkeen Lattu ja Seppälä onnistuvat kerimään tarinoiden langat takaisin käsiinsä, vaikka historialliset elementit harmittavasti vähenevätkin. Näytelmä vilisee runsaasti viittauksia Paimion historiaan ja nykyisyyteen, joista osa varmasti menee ohi, jollei kaupungin asioista ole perillä. Se ei kuitenkaan vähennä katsojakokemuksen mielekkyyttä. Viittaukset ovat perusteltuja, sillä näytelmä on osa kaupungin juhlavuotta, jossa tarkoituksena on juhlia paimiolaisuutta.
Vajaassa kahdessa tunnissa näytelmä onnistuu tarjoilemaan huumoria kattavasti moneen makuun. Esityksen jälkeen olo on kevyt ja huvittunut. Se on täydellinen olotila alkusyksyn vesisateeseen ja harmauteen. Paimion piiat saattaa hyvinkin olla Paimion juhlavuoden hauskin tapaus.
Teatteritiimi Komeljanttarin Paimion piiat Paimion teatterissa 4. lokakuuta asti. Pääosissa Mira Lattu ja Merita Seppälä, käsikirjoitus Merita Seppälä, ohjaus Mira Lattu, Merita Seppälä ja työryhmä, valo- ja projisointisuunnittelu Timo A. Aalto, pukusuunnittelu Johanna Johnsson-Jalo, koreografia Esteri Seppälä, äänisuunnittelu Merita Seppälä.
