Trendikkäälle Paimion puvulle pukukurssi? – Puuhanaiset Johanna Marttila ja Jaana Riikonen toivovat lisänimiä listaan yhteisön voimasta iloiten

PAIMIO

Paimion juhlavuosisadan ja Paimio-Seuran 70-vuotiskekkereiden tiimellyksissä on moni varmasti viimeistään törmännyt Paimion pukuun. Se on nykyajassa vahvasti trendaava pitäjänpuku, josta voisi kuvitella, että se on paljon vanhempi kuin reilut 45-vuotias.

Olemme syystauolle siirtyneessä Käsityömuseo Miilassa ihastelemassa taidonnäytteitä Paimion puvun tämän päivän ”puuhanaisten” Johanna Marttilan ja Jaana Riikosen kanssa. He iloitsevat, miten innokkaasti paimiolaiset ovat lähteneet puvun historiaa selvittämään.

– Lähtölaukaus lähti valtuustoaloitteesta. Tuli idea, että Paimio-Seuran täytyy ottaa haaste vastaan, kun seura täytti 70 vuotta. Olin saanut jo aiemmin vanhan Paimion puvun hamekankaan, ja puvun tarinaa selvitellessäni äitini totesi, että eikös tämän voisi tehdä valmiiksi asti. Sisareni puvun sitten ompelikin, Marttila kertoo.

Riikonen täydentää, että oli korkea aika ryhtyä kokoamaan tietoa puvun vaiheista.

– Tämä on laajan yhteistyön tulos. On tosi pitkä lista ihmisiä, jotka ovat auttaneet tässä, Riikonen viittaa historiikkiin, näyttelyyn ja ohjeiden sekä kaavojen valmistukseen.

Oma puku kurssilla

Tapahtumien Yössä elokuun lopulla kävi myös ilmi, että kysyntää olisi myös pukukurssille. Moni paimiolainen haluaisi itse valmistaa puvun alusta loppuun ja kaipaisi siihen ohjausta.

– Spontaanisti otettiin nimiä ylös, jos tulisi halukkaita tarpeeksi. Nyt meillä on seitsemän nimeä listassa, Riikonen iloitsee.

Mutta vähän tarvittaisiin vielä lisää, jotta keväällä tai ensi vuoden syksynä voitaisiin aloittaa kankaiden kutominen.

– Että saisi opistossa oman pukukurssin, tarvittaisiin ainakin kymmenen osallistujaa. Lehtijuttu toivottavasti auttaa asiaa, hän hymyilee.

Itse Riikonen on arkeologina tutkinut muinaisasuja ja -kankaita, mutta graafisena suunnittelijana työskentelevä Marttila kyllä kehuu myös Riikosen kädentaitoja ja toisin päin. Vaatimattomuus taitaa kaunistaa Paimiossakin, jossa käsityöt ovat aina edustaneet vahvaa osaamista.

– Tämä on isoäitini hame, Riikonen esittelee ylle pukemaansa pitäjänpuvun osaa, jonka voi nykyisin trendikkäästi yhdistää eri vaatekappaleisiin.

Kansallispuvunkin kohdalla on nykyisin sallittua tehdä niin. Mutta mikä onkaan varsinaisesti pitäjänpuvun ja kansallispuvun ero?

– Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden kokoamia uusintoja 1700–1800-luvun kansanomaisista juhlapuvuista. Suomessa on noin 400 erilaista kansallispukumallia. Pitäjänpuvut ovat kansallispukuja vapaammin suunniteltuja asukokonaisuuksia, vaikka nekin yleensä pohjautuvat paikkakunnalta peräisin oleviin vaatekappaleisiin. Näin on Paimion puvun kohdallakin, Riikonen valaisee.

Kesäteatterista bongattu idea

Ensimmäinen ”nykykangas” perinteitä kunnioittavaan pitäjänpukuun kudottiin talvella 1980. Sitä ennen vanhoja paimiolaisia kangastilkkuja oli etsintäkuulutettu Kunnallislehden Vistan vilinästä -palstalla, mutta vasta kesäteatterin näytelmässä bongattu asu johti nykyisen jäljille. Paimion puku oli tullut jäädäkseen.

Riikonen ja Marttila pohtivat, että pitäjänpuvun noste on ollut alkujaan sidoksissa aikaan, jossa on haettu perinteistä vastapainoa modernin maailman rinnalle.

– Idea tuli varmaan siitä, kun elettiin kansallispukubuumia. Siihen aikaan, kun tämä tehtiin, maailma oli 70-luvulla paljon kansainvälistynyt. 1980-luvun alkupuolella tuli oikea kansallispukujen trendi. Joka opistossa pidettiin kursseja, he kertovat toisiaan täydentäen.

Nyt Paimion puku on yhtä suosittu kuin alussa, jolloin hamekangasta kudottiin Paimion kudonta-asemalla. Mistä kumpuaa innostus valmistaa itse Paimion puku alusta loppuun?

– Tuunaus on nyt muotia ja korona-aikana tuli käsityöbuumi, Marttila kertoo aaltoilevasta trendistä.

Karjalan värit puhuttelevat

Myös ja etenkin nuoret ovat innostuneet käsitöistä, niin myös Paimion puvun valmistuksesta. Riikonen arvelee, että nimensä listaan laittaneet ovat pitkälti nuorehkoja työikäisiä.

– Monille vanhemmilla paimiolaisilla kun ollut tämä puku, se on periytynyt eteenpäin. Jos löytyy kaapista vanhaa hamekangasta, voi tulla ompelemaan, Riikonen toivottaa jo opistokurssi kiikarissa.

Paimion väestö koostuu tunnetusti myös Karjalasta evakkoon lähteneistä suvuista. Myös he ovat tykästyneet Paimion pukuun, sillä värit ovat samat kuin Karjalan.

– Moni on sanonut, että sopii niin hyvin, Marttila hymyilee.

Vaikka helman pituus on vuosikymmenten saatossa vaihdellut ja miesten liivi hakenut muotoaan, on yhtä kaikki kulttuuria säästynyt elävässä muodossaan yhteen hiileen puhaltamisen tuloksena.