Paimio-vitsit lentelivät Paimion kirjastossa maanantaina, kun stand up -koomikkonakin tunnettu Ylen Ukrainan kirjeenvaihtaja Maxim Fedorov täytti salin äärimmilleen. Vakavienkin aiheiden perässä saapuneet paimiolaiset olivat tulleet kuulemaan Fedorovin kirjallisesta tuotannosta jo hyvissä ajoin ennen esityksen alkua.
– Ihan uteliaisuuttani tulin, ei sen kummempaa syytä, kertoi Jan Helle.
– Kiinnostuksesta tulin, hän kutsui minut, Sirpa Lindroos osoitti kaimaansa Sirpa Aaltosta .
– Kansainvälinen tyyppi, Aaltonen summasi Fedorovista.
Kirjastonhoitaja Sanna-Mari Samu osasi tungosta odottaa, sillä jo kymmenillä Suomen paikkakunnilla kierrellyt Fedorov on taikonut kirjastosalit täyteen kaikkialla.
– Hän on persoonana valloittava, Samu summasi lisätuoleja takariviin haalien.
Fedorov paljastuikin oikeaksi sanasepoksi ja vitsiniekaksi, mutta senhän hänen sosiaalista mediaansa seuraavat jo tietävätkin. Ainoastaan kerran aiemmin on Paimion kirjastossa koettu moinen yleisöryntäys – silloin kun esiintyjänä oli taikuri. Nyt paikalla oli arviolta parisen sataa kuulijaa.
Pekka Peussa seisoi takarivissä odottaen mielenkiinnolla, mitä sanottavaa Fedorovilla on sodan tilanteesta ja rauhanehdoista.
– Ovatko ne muuttuneet, vai yhä samat kuin sodan alkaessa? Olen hänen kaikki kirjansa lukenut ja ne ovat olleet mieleen. Myös kirjeenvaihtajan raportit ovat jääneet mieleen.
Fedorov otti yleisön heti haltuun osoittamalla perehtymistä Paimion asioihin, vaikka Ukraina löytyikin fokuksesta myöhemmin.
– Kävin parantolassa ja sain kaverilta kysymyksen, paranitko. Vastasin ”en, paransin”, Fedorov hauskuutti.
Myös kaupunginvaltuuston kokouksia striimaava Paimio-TV pääsi valokeilaan, sillä Fedorov ihmetteli, kuinka hän ei tunne tällaista TV-kanavaa. Rivo-Riitan asuinpaikaksi sopiva Rivonmäki sai niin ikään kuittailut Fingerporin aktiivilukijalta.
Kielitaitoinen kosmopoliitti välittää sodan näyttämöt
Rikkaasti suomen kieltä käyttävän, silloisessa Leningradissa vuonna 1985 syntyneen Fedorovin juuret ovat Ukrainassa Odessan pohjoisosissa. Hänen sydämensä sykkii kielille, mikä on yliopistokoulutuksineen ollut erinomainen pohja toimittajan työlle.
– Vuonna 2013 kun olin valmistunut, Ylelle haettiin venäjän kielen taitoista toimittajaa. Myöhemmin totesin, että voisin lähteä Ukrainaan sodan jälkeen. Kysyttiin, että Maxim, haluaisitko lähteä sinne nyt.
Päätymistään kirjeenvaihtajaksi Fedorov pohjusti kaverinsa kommentilla, että hän on maailman tasapainoisin ihminen. Kun äitikään ei vastustanut, tie johti nykyiseen.
Toisessa kirjassaan Sodan näyttämöt (2024) hän käsittelee sodan näyttämöitä paikkojen kautta laajemmassa kontekstissa – Ukrainassa kun ei ole ollut vain yhtä sotaa. Ensimmäinen teos Minun Ukrainani (2023) on kirjoitettu Fedorovin omasta ja kirjeenvaihtajan työn näkökulmasta. Uusin teos Itsenäisyydestä itsenäisyyteen (2025) piirtää esiin Suomen ja Ukrainan yhtäläisyydet, mutta erilaiset kohtalot.
– Loppuvuodesta 2022 kysyttiin, että Maxim, haluaisitko kirjoittaa kirjan. Vaikka olen koko elämäni työskennellyt tekstien parissa, en osannut ajatella kirjan kirjoittamista. En tiennyt, olisiko minulla tarpeeksi sanottavaa, kun olin asunut Kiovassa vasta puoli vuotta.
Siitä lähtien Fedorov on seurannut aktiivista puolustustaistelua lähietäisyydeltä ja julkaissut kolme teosta. Täyden salin perusteella sanottavaa riittää jatkossakin.
