PAIMIO
Jääkiekko on ollut Paimiossa vuonna 1997 syntyneelle Santeri Sillanpäälle intohimo lapsuudesta saakka. Isoveljet – kaksoset Aleksi ja Atte – opettivat pelin alkeet, ja sitten olikin jo päästävä junnujoukkueeseen testaamaan karttuneita taitoja.
Kouluiässä ensisijaista oppia tarjosi ensin TuTo:n, myöhemmin TPS:n juniorivalmennus. Työ kantoi hedelmää, sillä jo kaudella 2012-2013 Santeri viiletti hyvällä menestyksellä Suomen U16-nuorisomaajoukkueessa.
Sen jälkeen hän pelasi kymmenkunta varsin hyvää kautta TPS:n juniorijoukkueissa sekä KOOVEEN ja SapKo:n Mestis-ryhmissä. Toissa kaudella Sillanpää sai muutaman ottelun verran tuntumaa myös liiga-kiekkoiluun, seuroina Ilves ja Sport.
Mutta nyt on edessä uutta ja erilaista. Santeri pakkasi heinäkuun lopussa matkalaukkunsa ja pelikassinsa suuntanaan Unkari ja Tonava.
Hänen alkavan kauden seuransa on Unkarin pääsarjaa pelaava Dunaújvárosi Acélbikák, kansainvälisemmin Dunaújváros Steel Bulls . Joukkueessa on kymmenkunta kokenutta ulkomaalaisvahvistusta, joista noin puolet suomalaisia.
Vaikka Unkari on yltänyt tällä vuosituhannella vain kerran jääkiekon MM-kisoihin, on maassa käynnissä vahva kiekkobuumi. Steel Bullsien kohdalla se näkyy muun muassa siten, että joukkue pestaa korkean profiilin pelaajia tasokkaista sarjoista ympäri Eurooppaa.
Santeri Sillanpää on yksi heistä.
– Kyllä tämä on ihan kovatasoinen sarja. Useammassakin seurassa on sekä suomalaisia, ruotsalaisia että jenkkejä. Me suomalaiset tulimme tänne Dunaújvárosiin heinäkuun loppupuolella. Runkosarja alkaa syyskuun lopulla, joten meillä on hyvää aikaa kotiutua joukkueeseen ja tutustua sen pelitapaan, Santeri Sillanpää sanoo.
– Puitteet ovat täällä ammattimaiset, ja seura on hoitanut asunto- ynnä muut asiat hyvin. Jos tarvitsee mitä tahansa apua, niin ei jää yksin.
Dunaújváros sijaitsee Tonavan varrella noin tunnin bussimatkan päässä Budapestistä.
– Tämä on noin 40 000 asukkaan työläiskaupunki, jossa ei ole kovin paljon nähtävää. Mutta hinnat ovat edulliset ja asukkaat leppoisia, joskaan eivät kovin kielitaitoisia. Jäähallissa on tilaa 4 000 katsojalle, ja tunnelma otteluissa on kuulemma hyvä, Santeri jatkaa.
Santeri valmistuu joulukuussa fysioterapeutiksi, ja nyt kun pääosa opinnoista ja niihin liittyvistä harjoitteluista on suoritettu, ”on kiva käydä kattelemassa” muitakin kuin kotimaisia kiekkokuvioita.
Pelillisiäkin odotuksia on.
– Suomessa on aika tiivistä ja suoraviivaista viisikkojääkiekkoa. Täällä pelataan pitkälti niin sanottua luomu-kiekkoa, jolloin peli polveilee päästä päähän, ja tilanteita ja maaleja syntyy enemmän. Toki maaleja syntyy myös siksi, koska joukkueissa on paljon taitavia yksilöitä.
– Kovia seppiä tähän liigaan tulee yhä enemmän, hän toteaa.
Rightin puolelta ampuva, etupäässä laitahyökkääjänä pelaava Sillanpää ei kuitenkaan kritisoi Suomi-kiekkoa:
– Kyllä Suomessakin saa ja pitää käyttää luovuutta.
Yleensä Santeri Sillanpää viettää kesäisin paljon aikaa Paimiossa – autellen muun muassa kotitilan töissä – mutta tämä kesä on ollut opiskeluun liittyvien harjoittelujen vuoksi kiireinen.
Ennen Unkarin pestiään Santeri on asustellut enimmäkseen Tampereella. Mansen kuulumiset tulevat nykyisin perille paitsi tyttöystävän myös entisten, mainioiden pelikaverien kautta.
