Muutama satatuhatta euroa vuodessa per kunta. Kahdessa vuodessa liikenteeseen ja tunnin vuorovälillä. Lähijunan kyytiin pääsisi niin Paimiosta, Piikkiöstä kuin Kaarinan Littoisistakin. Mitään muita toimenpiteitä ei raiteille tarvitsisi tehdä kuin ainoastaan pystyttää pari pysäkkiä ja seisaketta 58 kilometriä pitkän reitin varrelle. Missäköhän tässä on koira haudattuna?
Joka tapauksessa Suomen Lähijunat Oy:n suunnitelmat pistävät miettimään. Turun tunnin junasta on puhuttu nyt liki koko aikuisikäni ajan, eli reilusti toistakymmentä vuotta. Ja tämän vuoden aikana paperille on saatu vihdoin jonkinlainen suunnitelma nopeasta junayhteydestä Turun ja Helsingin välille. Paitsi ettei kyse ole edes kansainvälisellä mittapuulla nopeasta junayhteydestä, ainoastaan kalliista.
Jopa neljän miljardin euron suuruiseksi paisunut raidehanke on suunnitteluvaiheessaan niellyt jo noin 75 miljoonaa euroa. Ennen siis kuin ensimmäistäkään kuokkaa on isketty varsinaissuomalaiseen tai uusimaalaisen maaperään. Kallioräjäytyksistä ja sadoista pakkolunastettavista asuinkiinteistöistä ja tonteista puhumattakaan.
Arviolta 2030-luvun alkuvuosina valmistuva megahanke tuottaisi nopeimmillaankin lopulta vain 34 minuuttia nykyistä nopeamman junayhteyden Turun ja Helsingin välille. Tunnin juna olisi käytännössä tunnin ja 20 minuutin juna. Eivätkä esimerkiksi Paimio tai Kaarina hyötyisi tästä yhteydestä käytännössä millään tavalla; lähin pysäkki löytyisi katsantokulmasta riippuen joko Turun Kupittaalta tai Salosta.
Vaikka lähijuna-ajatus kuulostaisikin tässä hetkessä sekin liian hyvältä ollakseen totta, se sentään kuulostaa hyvältä. Siksi sitä vaihtoehtoa kannattanee radan varrella sijaitsevien kuntien aidosti pohtia ja mittailla.
