Vaikka itsenäisyyspäivä on vapaapäivä, on television katsominen 6.12. kuin työntekoa. Mutta kun ulkona on kylmää ja liukasta, eikä kaupungilla tapahdu mitään – edes Turussa – niin lopulta avaa huokaisten television ja hautautuu sohvaan.
Aira ja viimeiset veteraanit. Maamme: sinfonia Suomelle. Talvisota – ensimmäinen torjuntavoitto. Yksityinen Koivisto. Jumalanpalvelus. Laineen Tuntematon. Itsenäisyyspäivän paraatin ohimarssi. Finlandia. Itsenäisyyspäivä Hgissä 1940.
Siinä alkusoittoa.
Joukkoon mahtui pari kiinnostavaa dokkaria, muuten vakavahenkistä vanhan toistoa. Mutta ei Suomessa itsenäisyyspäivänä kuulukaan nauraa ja iloita, vaan liikuttua.
RSO:n itsenäisyyspäivän juhlakonsertti herätti mielenkiintoa. Toisin kuin Kohti Linnan juhlia, osat 1 ja 2, jotka antoivat esimakua siitä uuvuttavasta julkkis- ja iskelmälaulaja-kavalkadista, joka jatkui YLE 1:ssä käytännössä koko illan. Toki välissä oli ”Linnan juhlat, osa 1” eli pari tuntia pitkäveteistä kättelyä.
Sitten alkoi ”Linnan juhlat, osa 2”. Siinä esitettiin vieraille samat kysymykset kuin muinakin vuosina. Vastauksetkin olivat samoja. ”Täytyy varmaan ruokia kohta vähän maistella” ja ”ehkä käydään tanssimassakin”.
Edelfelt Pariisissa -dokumentti olisi kiinnostanut. Jäin kuitenkin vähemmistöön. Niinpä ruudulla jatkui linnan pukuloisto. Sami Pitkämö tulkitsi Beatlesia Las Vegas -tyylisesti. Joku haastateltava korosti, että nuoriin kannattaa satsata.
Sitten jatkot. Ei auttanut kuin katsoa, sillä MTV:n vaihtoehto oli puhkikulunut Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti . Myöhäisillassa Maikkarin ohjelmistossa oli Matti Nykänen – Elämä on laiffii .
Nelosen myöhäisillassa oli yhteistyössä Lotta Svärd Säätiön kanssa toteutettu draamaelokuva ”Lupaus”.
YLE-kanavalla itsenäisyyspäivän illan kruunasi Jörn Donnerin ”Perkele – kuvia Suomesta” vuodelta 1970.
On täysin ok, että televisiossa näytetään harrasta itsenäisyyspäivä-ohjelmisto ja linnat juhlat lähes kokonaisuudessaan. Rinnalla voisi kuitenkin olla muutakin.
Itsenäisessä Suomessa on tehty aikojen kuluessa sadoittain hyviä elokuvia, televisiodraamoja ja dokumentteja. Plus nauhoitettu valtava määrä upeita konsertteja. Huumorillakin on pitkät perinteet TV:ssä ja valkokankaalla. Mutta eikö kanavilta löydy 6.12. tilaa?
Löytyisi, jos TV-kanavat edes yhtenä päivänä vuodesta malttaisivat jättää ulkomaisten tusinasarjojen lähettämisen väliin.
