Hyvinvointialueita synnytettäessä yksi suurimmista uhkakuvista liittyi siihen, että päätöksenteko piiloutuu.
Tätä pelättiin, ja näin kävi. Ensimmäinen toimintavuosi osoittaa, että tiedonkulku on heikentynyt – ja uhkaa entisestään heikentyä siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta kunnissa oli. Päätöksenteosta on tullut kuurupiiloa, eikä se ole leikin asia.
Tämä ei ole välttämättä työtään tekevien ihmisten vika, mutta koneiston kyllä. Monet Varhan eri henkilöt hallinnosta tekijäportaaseen vastaavat yhteydenottoihin ja kyselyihin, mutta vastauksia ei voi antaa.
Miljoonat ja miljardit, millä toimintaa pyöritetään, ovat kuitenkin verovaroja. Valtaa ja rahankäyttöä pitää voida seurata ja myös vahtia. Päätöksenteon avoimuus on kaunis sanapari, joka ei saisi sortua helinäksi.
Viime kuukaudet Varhassa on väkerretty uutta palvelurakenneselvitystä, säästöohjelmaa ja suunniteltu taloutta ensi vuodelle ja parille seuraavallekin. Lähikuukausina edessä ovat linjaukset siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään. Missä kiinteistöissä tai miten pyörien päällä toimitaan? Siirtyvätkö mitkä palvelut tyystin tai osin digitaalisiksi? Missä hoidetaan heitä, jotka eivät pärjää omissa kodeissaan? Miten viedään palveluja kotiin?
Julkisuuteen Varhassa viestitään tässäkin asiassa mieluummin palvelujen uudistamisesta, mutta yhtä kaikki kyse on alueen ihmisiä todella koskettavista asioista. On varmasti totta, väistämätöntä ja yhteiskunnan kroonisessa rahapulassa ehkä oikeinkin, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa tekeminen muuttuu, mutta kyllä siitä kuuluu keskustella.
Suunnitteleeko Varha palvelujen uudistamiset niin, että kunnissa olevista tiloista iso osa jää pian tyhjilleen? Ja jos tilat kartoitetaan riittävän huonoiksi, niin saahan ne nopeasti vaikka käyttökieltoon.
