Tuntuu kuin viime vuosina jouluun laskeutumista olisi varjostanut aina joko yksi tai useampi uhka ja myös pelko. Sairasteluista ja sodan varjosta emme ole päässeet, eikä näköpiirissä ole milloin pääsisimme. Nyt myös talouden varjokuvat häälyvät kaiken yllä.
Se tuo joulun alusaikaan sellaisen tunteen, että vaikka miten toimisi, niin jostain suunnasta katsoen aina menee väärin. Ei pitäisi hankkia lahjoja, ei pitäisi kuluttaa liikaa. Enemmän pitäisi kierrättää ja välttää turhaa liikkumista. Muistaa tehdä hyvää ja riittävästi, ja jaksaa puurtaa siellä kotinurkissakin, josko joulun rauha sitten jotenkin laskeutuisi otolliseen alustaan.
No onhan se toki niin, että joulutunnelmaan ja lämpöön kuuluu pieni puuhastelu. Nostan käden pystyyn ja tunnustan, että niin teen jossain mittapuussa itsekin. Siinä sivussa syntyy sutta ja sekundaa ja hässäkkää on monenmoista – ei vain solmussa olevia jouluvaloja – mutta onneksi yhä useammin ne tilanteet päätyvät nauruun. Kyky nauraa itselle on osoittautunut vuosi vuodelta tärkeämmäksi.
Eli se, että jotain on pakko tehdä tai jättää tekemättä, on aivan väärä ajatus. Ei ole pakko leipoa ja laittaa kuten aina ennen, ellei huvita.
Ei lämpö ja tunnelma tule sillä kireällä vääntämisellä, tai kuten joku sanoo suorittamalla. Se nyt vaan tulee, jos on tullakseen, ja jos ei, niin hätäkös siinäkään.
Itse uskon vakaasti, että lämpö ja läheisyys tulevat siitä, että voi viettää aikaa läheisten kanssa. Siksi toivon, että jokaisella on joku, jonka lähellä saa olla.
Hyvää jouluaikaa!
Tämän joululehden kannessa on jälleen taiteilija Timo Väntsin upea joulupiirros. Joulutervehdyksenä kustantajayhtiömme Salon Seudun Sanomat Oy on tukenut kirkon diakoniatyötä sekä seudun lapsiperheitä.
