Vastaavaa seurantaa ja äimistelyä on toki ollut verkko pullollaan aiemminkin, mutta viime vuosina susi tuntuu tulleen yhä vain lähemmäs ja lähemmäs. Koska hukka tarkkailee iltatoimiani omalla pihallani? Tai milloin saan ei-toivottua lenkkiseuraa Vähäjokipolulla? Kysymyksiä, jotka vielä 20 vuotta sitten olisivat tuntuneet vähintään kaukaa haetuilta.
Mutta niin se vain on, että Suomen suurin susikanta majailee tällä hetkellä Länsi-Suomessa. Aivan asutuskeskuksien kupeessa, kuntoilureittien varsilla ja metsäteiden tuntumassa. Näköhavaintoja ja kohtaamisia on yhä useammin ja useammin. Niin Paimiossa, Kaarinassa kuin Sauvossakin. Arviot kannan suuruudesta vaihtelevat 300 yksilön molemmin puolin.
Vaikka susi saattaa jonkun silmissä näyttää jopa lempeältä metsäneläimeltä, joka tuskin lähestyisi koskaan ihmistä tarkoituksella, on kyse lihansyöjäpedosta. Se on aina hyvä muistaa.
Kunnallislehtikin on uutisoinut susihavainnoista, jos ei kuukausittain niin ainakin useasti viime vuosien aikana. Viimeksi susikantaa ihmeteltiin lehden sivuilla joulukuun alussa, ja sitä ennen marraskuun alussa. Kaikkia havaintoja ei ole varmasti enää edes hedelmällistä kerrata uutisissa, kun havaintoja näyttää tulevan jo viikoittain. Varsinkin, kun jokainen susiuutinen tuntuu vievän lukijat kahteen erittäin korkeilla muureilla varustettuun leiriin.
Toisaalta ikävät uutiset kiinnostavat ihmisiä aina, kuten tämänkin lehden sivulta 14 on nähtävissä. 20 viime vuoden luetuimman jutun listalta voi bongata niin susien raatelemat lampaat, nuorten kuvaamat väkivalta- ja alistusvideot kuin Sauvontiellä kesällä sattuneen poikkeuksellisen vaaratilanteen. Onnistumiset, kehut tai ilot nousevat harvoin klikkaustilastojen kärkeen.
Toivotaan silti, etteivät sudet kiilaa ainakaan tämän vuoden uutistilastoissa kovin korkealle, vaikka havaintoja kiihtyvällä tahdilla tehdäänkin.
