Pääkoppa on rasittava pakkaus. Se tuottaa idyllisiä mielikuvia, haaveita. Vaikka unelma olisi vain ihan pieni, sen toteuttaminen voi johtaa isoonkin muutokseen. Siksi kannattaa haaveilla harkitusti.
Korona-aikana aloin haaveilla koiranpennusta. Perheessämme oli ollut ennenkin koiria, mutta viimeisen jälkeen olimme päättäneet, että ei enää. Lemmikit ovat ihania, mutta aiheuttavat työtä ja rahanmenoa.
Hankimme sitten kuitenkin koiran. Koira on kiltti ja rauhallinen. Iltaisin kun lenkin jälkeen rojahdin sohvalle, aloin miettiä, että onko sen elämä tylsää. Niin pääkoppaan nousi ajatus toisesta koirasta.
Toinen koira on vauhdikkaampi tapaus. Kun ensimmäinen koira repi pentuna wc-paperirullan, tälle toiselle ei tunnu riittävän mikään. Sen leukaluiden välissä pitää olla koko ajan jotain kaluttavaa. Koira päätti vaihtaa meidän keittiön tapetit. Tapettien poisto alkoi yhdestä nurkasta. No vanha se olikin, ja uusimisen tarpeessa. Sitten oli eteisen maton vuoro. Tuolin jalkaan ilmestyi purujälkiä. Yksi tossukin meni. Ja hupsista vaan, taisi mennä isännänkin tossu. Lelun elinkaari on noin 10 minuuttia, kun koira jo tuo sen riekaleina ylpeänä eteeni. Saalis on selvästi suolistettu.
Koirien myötä elämästämme tuli virkeämpää, mutta koti alkoi näyttää nuhruiselta. Eteisessä on koirantassun muotoisia hiekkaläikkiä ja joka puolella pyörii karvahattaroita.
Imuroinnin jälkeisenä aamuna näyttää taas siltä, ettei meillä ole imuroitu kuukauteen. Puolison ratkaisu ongelmaan on robotti-imuri, koska kaikki maailman ongelmat voi aina ratkaista teknologialla. Vastustan, koska ajattelen, että kyllä on terve ihminen laiska, jos ei viitsi itse imuroida. Sitä paitsi laitteet ovat kalliita, menevät rikki ja ovat lopulta vain ongelmajätettä. Niin se robotti-imuri sitten meille kuitenkin ilmestyy yhtenä päivänä. Mies ylpeänä esittelee, miten kännykästä voi seurata, missä imuri liikkuu. No, näen sen kyllä muutenkin.
Uusi perheenjäsen saa nimen Ellinoora, koska sen ääni muistuttaa radiokanavilta tuttua artistia. Meidän Ellinoora ei laula, mutta ilmoittaa, että hei, palaan latausasemalle. Ellinoora osaa myös viihdyttää koiria. Toinen koirista istuu tanakasti paikallaan ja seuraa, kun Ellinoora kiertää sen ympäri. Sitten se siirtyy toiseen paikkaan odottamaan Ellinooraa.
Vanha imurimme unohtuu yhä useammin siivouskaappiin. Kun siivoamiselta säästyy aikaa, olen alkanut pitkästä aikaa jälleen leipoa.
Ehkä haaveilu ei olekaan pahasta. Tänä aikana, kun ilmastonmuutos näkyy riehuvina myrskyinä, sota Ukrainassa vain jatkuu ja Gazassa räjähtelee, on hyvä lähteä koirien kanssa ulos ja leipoa sitten vaikka pullaa.
Mitä synkempiä uutiset ovat, sitä tärkeämpää on tehdä omasta arjestaan mahdollisimman hyvää.
Teija Uitto
Kirjoittaja on toimittaja, joka kirjoittaa kolumneja arjesta.
