Aika moni sanoo, etteivät presidentinvaalit kiinnosta. Moinen välinpitämättömyys on outoa. Varsinkin tässä maailmassa ja ajassa.
Itseäni kiinnostaa kovastikin, kuka on Suomen ulkopolitiikan ykkösveturi seuraavat 6 tai 12 vuotta. Etenkin kun Euroopan geopoliittisissa arpajaisissa Suomelle on langennut surkea mustan pekan kortti.
Ehdokkaat ovat kampanjoineet jo pitkään reippaasti ja energisesti, mutta Yleisradiolla tuntuu olevan yhä käsijarru päällä. Ennakkoäänestys on täydessä käynnissä, mutta YLE on tähän saakka näyttänyt lähinnä vain puisevia henkilökuvia yksittäisistä ehdokkaista.
YLE:n ensimmäinen suuri vaalitentti oli ennen joulua eli aivan liian aikaisin. Jälkimmäinen tentti on ennakoäänestys huomioon ottaen aivan liian myöhään eli 25. tammikuuta.
Onneksi Ilta-Sanomilla oli pari iltaa sitten mukavan ärhäkäs kaikkien ehdokkaiden yhteinen TV-tentti. Siinä oli ytyä 30 kertaa enemmän kuin kaikissa yksittäisten ehdokkaiden puisevissa TV-henkilökuvissa yhteensä.
Äänellä on väliä
Ennakkoäänestys on alkanut pirteästi. Se on hyvä. Jokainen meillä vaaleissa annettu ääni on arvokas osoitus vapaista vaaleista ja aidosta kansanvallasta.
Molemmat mainitut ovat koetuksella maailman eri kolkilla. Suuvalloista ei yksikään tältä osin selviä kovin puhtain paperein. Venäjä on uponnut historian mahtikuvitelmiin, Kiina tavoittelee maailmanvaltaa monella mantereella, Yhdysvalloissa kuuluu kaikuja sisällissodasta, Intia havittelee voimaa, Lähi-idässä kytee suursodan uhka.
Väkisinkin me täällä Suomessa onnistumme näissäkin vaaleissa. Valituksi presidenttiehdokkaiden joukosta tulee varmasti ihan täysipäinen tekijä, jos toki hänessä voi jotain omaleimaisia ja vallattomia piirteitä löytyä siinä missä edeltäjistäkin. Erikoisuuksia on yritetty jo kaivella kaikenlaisten kokkailujen, kaveri-, puolisohaastatteluiden sun muiden pelailujen avulla.
Taina Tukia
