Näillä sanoilla lasten ja nuorten pahoinpitelyvideoita nettiin jakavien toimintaa kuvaili nyrkiniskusta liikuntakyvyttömäksi päätynyt Tomas Jouhilampi. 26-vuotias Jouhilampi piti luennon (sivu 7) väkivallasta ja sen seurauksista Sauvon yläkoululaisille, ja henkilökohtainen tarina piti otteessaan niin permannolla istuneet nuoret kuin myös salin laidoilla istuskelleen opettajakunnan.
Asia on ollut, ja on edelleen harmillisen ajankohtainen. Lasten, eli alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäillyt pahoinpitely- ja ryöstörikokset ovat lisääntyneet viime vuosina Suomessa. Eikä kyse ole enää jostain kaukaisilta tuntuvista Helsingin tai Turun nuorisojengeistä, vaan nuorten väkivalta on puhuttanut muun muassa Paimiossa viime syksyn aikana.
Tuorein ilmiö väkivallassa on se, että Jouhilammen sanoin säälittävät teot kuvataan toisten nuorten nähtäville sosiaaliseen mediaan tai viestipalveluihin. Se mikä ennen oli kenties muutaman nuoren välinen kahakka jossain koulun takapihalla, on nyt pahimmillaan satojen, ellei tuhansien nuorten silmien edessä puhelimien näytöillä. Jos jo väkivalta nöyryyttää nuorta ja kenties aiheuttaa fyysisiä arpia, aiheuttaa koko ikäluokan eteen häpeäpaaluksi joutuminen vielä suuremmat henkiset arvet.
Siksi on hyvä, että väkivallasta sen seurauksista puhuvat opettajien tai psykologien sijaan nyt ne, joilla on oikeaa omakohtaista kokemusta. Tomas Jouhilammen väkivaltainen nuoruus päättyi 15-vuotiaana nyrkkitappelun jälkeen neliraajahalvaukseen. Hänen omien sanojensa mukaan hän ei koskaan tullut edes ajatelleeksi, että toisen lyömisestä voisi aiheutua elinikäinen vamma.
Niin kuitenkin kävi, ja vasta sen jälkeen Jouhilampi on pysähtynyt ajattelemaan historiaansa. Vaikka hengenvaarallisen vammautumisen jälkeen hän on joutunut opettelemaan sekä puhumisen että kävelemisen uudelleen, ei edes fyysinen ja henkinen kipu ole vienyt hänen yöuniaan yhtä usein kuin huono omatunto. Vaikka häntä itseään sattui paljon, ymmärsi hän satuttaneensa ihmisiä ympärillään vielä monin verroin enemmän.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tämän päivän päätös voi olla huomisen pelastus.
