Sanakolmikko Turun tunnin juna esiintyi ensimmäisen kerran lehdessä jo syksyllä 2014, jolloin hanketta esiteltiin EU:n halki menevän TEN-T -ydinkäytäväverkon palasena. Tuolloin tunnin juna pääsi myös aloitteeksi EU-komission investointiohjelmaan.
Kaikki näytti ruusuiselta, rahoitusnäkymät olivat vähintään suopeat ja rakentamiseen piti päästä käsiksi viimeistään 2020-luvun alkuvuosina. Nyt, kun tuosta syksystä on pian kulunut jo lähes kymmenen vuotta, voidaan todeta, että tulevaisuuden ennustaminen oli jälleen yhtä vaikeaa kuin ennenkin.
Tunnin junasta kuoriutui viime syksynä Länsiväylä, jottei lähes olemattomaksi kutistunut aikasäästö enää hallitsisi mielikuvia epäonnistuneesta markkinoinnista. Tuntiin pyrittiin, mutta kun edes suunnittelupöydällä ei päästy juuri alle 1,5 tunnin, on koko miljardihanke alkanut vuosi vuodelta tuntua nimeä myöden yhä järjettömämmältä.
Radan eri linjauksia ja suunnitelmia on esitelty niin Paimiossa kuin Kaarinassakin useaan otteeseen viimeisen viiden vuoden aikana. Tuhansista suunnittelupäivistä huolimatta varsinaisiin raidetöihin ei ole päästy toistaiseksi käsiksi kuin alku- – tai loppupäässä – miten asian haluaa nähdä. Turun Kupittaan ja päärautatieaseman välinen raideyhteys on siltaremonttien vuoksi räjäytetty kirjaimellisesti auki, ja nyt kun työt ovat päässeet alkua pidemmälle, alkavat myös kustannukset selvitä sekä tekijöille että tilaajille.
Pelkkä Turun ratapihan kehittäminen sekä Kupittaa–Turku-kaksoisraide tulevat viimeisimmän arvion (TS 3.2.) mukaan maksamaan valtiolle ja Turun kaupungille yhteensä 172 miljoonaa euroa, kun aiemmassa arviossa summaksi oli ennustettu 67,5 miljoonaa euroa. Ei, jälkimmäisen luvun edestä ei puutu ykköstä, vaan kustannusarvio on tosiaan muutamassa vuodessa reilusti yli kaksinkertaistunut.
Jos rahoituksen hankkiminen valtavalle raidehankkeelle on jo ennen ollut haasteellista, ei tällaisten uutisten jälkeen rahaa seuraavien kilometrien matkalle kohti pääkaupunkiseutua löydy taatusti yhtään sen helpommin. Samalla Paimiossa suunnitellaan, mihin uusi seisake pysähtyvää junaa varten kannattaisi rakentaa.
Pessimisti sanoisi, että parempi jättää suunnittelematta. Optimisti puolestaan tuumisi, että toivossa on hyvä elää.
