Vaikka casting oli minulle uusi kokemus, oli hakijajoukko enimmäkseen tuttua. Olen näytellyt esimmäisen kesäteatteriroolini Paimiossa ja osan näyttelijöistä tunsin jo niiltä ajoilta. Joukossa oli myös näyttelijöitä, joihin olin tutustunut teatterikursseilla tai elokuva-avustajan hommissa. Yllätyksekseni törmäsin myös naapuriini, mikä oli sekä mukavaa, että erittäin käytännöllistä kimppakyytien kannalta. Valituista näyttelijöistä hitsautui nopeasti tiivis joukko, jossa työskentely sujui ja huono huumori kukoisti.
Loikka naapuriteatteriin oli paitsi seikkailu, myös opintomatka. Hyviä ideoita kannattaa toki jakaa mutta erityisesti myös omaksua. Idän pikajunassa ohjaajan visio oli selkeä ja harjoitusaikataulut olivat tarkat ja hyvin jäsennellyt. Teatterille tultiin tekemään töitä. Näytelijät olivat kokeneita ja moni osasi repliikkinsä ulkoa jo kauan ennen kuin käsikirjoituksesta piti lopullisesti luopua.
Suuren vaikutuksen tekivät myös sairaspoissaoloja ansiokkaasti paikanneet kuiskaajat. Konkreettisina asioina mukaan tarttuivat myös vinkki mikrofonien kompaktimpaan säilyttämiseen, sekä väritön mikkiteippi. Uusissa ympyröissä oppi myös arvostamaan sitä, mikä omassa teatterissa toimii hyvin. Vierailuni jäi siis kaikin puolin plussalle.
Harrastajateatteripiirit ovat pienet ja budjetit ovat tiukkoja, joten yhteistyötä tehdään nykyään paljon. Osa näyttelijöistä kulkee teatterista toiseen kiinnostavien roolien tai luotto-ohjaajiensa perässä ja osaaminen hyvät käytännöt leviävät ihmisten mukana. Myös puvustuksessa ja tarpeistossa tehdään yhteistyötä. Viittä farkkia tai muutamaa ylimääräistä mikrofonia ei lähdetä yhtä näytelmää varten ostamaan, vaan ensin soitetaan lähiteatteriin ja kysytään, löytyisikö niitä lainaan. Myös taitavia näyttelijöitä kysellään apuun puolin ja toisin. Hätätilanteessa kokenut näyttelijä voi hypätä rooliin lyhyelläkin varoitusajalla ja luottaa siihen, että työryhmä kannattelee kyllä. Yhteistyö on voimaa myös teatterissa.
Ja ai niin, siitä castingista: Vaikka en saanutkaan haaveilemaani kauniin ja älykkään kreivittären roolia, onnistuin kuitenkin vakuuttamaan yleisön rumana ja heikkohermoisena lähetyssaarnaajana. Kun yleisö sai väliajalla äänestää potentiaalista murhaajaa, sai roolihenkilöni eniten ääniä. Pieni voitto sekin.
Anu Lehtonen-Sonkki
Kirjoittaja on teatterin multitaskaaja joka aikoo oppia uutta myös seuraavat 30 vuotta.
