Monelle Kaarima on tuttu opettajana, sillä on työskennellyt vuosikymmeniä Toivonlinnan koulussa opettaen saksaa ja englantia.
Kaarima ulkoilee ja lukee edelleen päivittäin. Hän asuu Toivonlinnan kristillisessä ikäkaariyhteisössä.
Piikkiössä Kaarima on asunut 1930-luvulta saakka.
– Olen muuttanut Piikkiöön Kuopion maalaiskunnasta ylioppilaaksi tuloni jälkeen. Sain töitä Toivonlinnan koulusta, aluksi suomen kielen opettajana. Halusin opiskella opettajaksi, se oli toiveammattini, ja valmistuinkin kielten opettajaksi. Valmistuttuani jatkoin työtä Toivonlinnassa opettaen sekä saksaa että englantia, ja tästä työstä jäin sitten aikoinaan eläkkeelle, Kaarima kertoo.
Tarkkoja muistoja
Opetusajoista Kaarimalla on yhä hämmästyttävän tarkkoja muistoja.
– Oppikirjana englannin kielessä käytettiin Y. M. Biesen oppikirjaa. Kävin kesäisin Englannissa kielitaitoani ylläpitämässä ja kohentamassa. Vaadin itseltäni paljon ja myös opiskelijoiden oli tehtävä työtä. Vaikka olin vaativa opettaja, pyrin pitämään kuitenkin kohtuuden ja tasapainon, sillä onhan nuorilla ihmisillä muitakin asioita kuin opiskelu, hän muistelee.
– Yhtenä motivointikeinona oli, että laulettiin englanninkielisiä lauluja, opiskelijat tykkäsivät niistä ja sanat jäivät mieleen.
Kaarima muistaa myös hauskoja kömmähdyksiä kielten opiskelusta.
– Kerran piti saksan tunnilla kääntää lause ’Es ist Herbst’ (on syksy) – ja eräs Juho vastasi iloisesti: ”Se on Herbert!”, Kaarima naurahtaa.
Kaarima kertoo, että vuosikymmenten varrella opetus muuttui väljemmäksi, vapaammaksi ja opiskelijoilla on nykyisin mahdollisuus tehdä enemmän itsenäisiä valintoja.
Paitsi opetus, myös Piikkiö on vuosien varrella muuttunut huomattavasti.
– Piikkiöön on vuosien varrella rakennettu paljon, vähän väliä, sekä kerrostaloja että kauppaliikkeitä. 1960-luvulla omalle perheellenikin rakennettiin omakotitalo Toivonlinnan koulun lähelle. Taloon kuului myös puutarha, jossa viljelimme erilaisia vihanneksia, hän kertoo.
Kaarima myös muistelee, että ennen talvet olivat lumisempia kuin ennen.
– Talvet olivat ennen runsaslumisia ja kaikkialla kulki hiihtolatuja. Myös meren jäällä saattoi luistella. Luistelin usein pitkiä matkoja, oli mahtavaa viilettää jäällä niemi niemen jälkeen!, hän kertoo.
Liikuntaa ja terveellistä ravintoa
Pitkän ikänsä salaisuudeksi Kaarima arvelee liikunnan ja terveellisen ruokavalion.
– Liikuntaa olen pitänyt hyvin tärkeänä ja käyn edelleen ulkona kävelyllä joka päivä. Olen harrastanut paljon uimista, kun meren ranta on lähellä. Minulla oli tapana merkitä muistiin vihkoon kaikki uimassa käymiseni ja niitä merkintöjä riitti – kävin meressä joka päivä aina myöhään syksyyn asti, ellei sattunut olemaan aivan mahdoton myrsky. Avantouinti ei kuitenkaan kiinnostanut. Olen myös pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti ja muutoinkin noudattamaan terveitä elämäntapoja. Kohtuus ja viisaat valinnat ovat olleet tavoitteenani, hän kertoo.
Tällä hetkellä Kaarima pyrkii elämään arkea päivä kerrallaan.
– Arki on sitä, että on elettävä eteenpäin. Katson kyllä välillä tuonne taivaalle, että jokohan minun aikani koittaisi. Ei voi sanoa, että näin iäkkäänä olisin enää vallan haltioitunut nykyelämään – ennemminkin mennään päivä kerrallaan. Mutta kun on jotain tekemistä, niin aika kuluu. Hyvää arjessa on se, että löytyy ulkoilukavereita ja on turvallista liikkua lähiympäristössä. Harrastan edelleen lukemista, nyt on lukuvuorossa Montgomeryn Anna-sarja. Ja erityisen mieluinen harrastukseni on tehdä sanahakuja. Omaiset tuovat minulle aina uuden sanahaku-lehden, kun se ilmestyy. Odotan innokkaasti uusia tehtäviä. Lehdessä on 68 sivua eri tasoisia sanahaku-ristikoita. Kestää monta viikkoa, kuukausiakin, että saan tehtävät valmiiksi. Minua kiehtoo tehtävissä ratkaisujen löytyminen ja hoksaamisen ilo, hän kertoo.
Tällä hetkellä Kaarimaa ilahduttavat erityisesti lämpenevät säät.
– Kevään ajasta nautin, kun tulee lämmintä ja aurinko paistaa, hän toteaa.
Seudun vanhin
Kaisu Kaarima on Paimion, Sauvon ja Kaarinan alueen vanhin asukas.
Varsinais-Suomessa yli 105-vuotiaita oli viime vuoden lopussa kuusi.
Koko Suomessa oli viime vuoden lopussa 46 yli 105-vuotiasta. Heistä 5 oli miehiä, 40 naista.
Yli satavuotiaita oli koko maassa viime vuoden lopussa elossa 472.
Lähde: Tilastokeskus
