Kevätterveiset Keski-Saksasta, kukkivien omenapuiden ja hyväntuulisten ihmisten Thüringeristä! Huhtikuun alussa lähdimme mieheni Timon kanssa 4000 kilometrin polkaisulle tutkimaan onko ruoho todellakin vihreämpää aidan takana, ja mitä voisimme oppia Keski-Euroopan pyöräily- ja vaellusreittien varsilta. Millaisin keinoin vahva pyöräilykulttuuri on muodostunut ja mitä reittien varsilla on mahdollisuus kokea. Matkaa on taittunut nyt n. 1500 km Euroveloreiteillä Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa. Sokerina pohjalla on toukokuuhun sijoittuva Tanska ja ikuinen kilpakumppanimme Ruotsi.
Euroveloreiteillä on valtavasti niin pyöräilijöitä, retkeilijöitä, kuin arkiliikkujia. Teiden ja polkujen varret ovat olleet puhtaita, ei siis roskia, vessapaperia, eikä koirankakkaa. Sveitsissä löytyi jopa koirankakkapussitelineitä. Mitä jaksat reitille kantaa, jaksat sen myös pois viedä.
Reppuun on pakattu jo nyt kosolti hyvää tuulta ja uusia ideoita. Hidas eteneminen antaa mahdollisuuden arkipäivän todellisiin kohtaamisiin erilaisten ihmisten kanssa. On vuodatettu kyyneleitä ranskalaisella viinitilalla, nukuttu kuuden hengen huoneessa Sveitsissä ja koettu saksalaista huolenpitoa ja ystävällisyyttä lähes joka kadunkulmassa. Omien tuotteiden, palvelujen ja alkuperän arvostus näkyy arjessa joka päivä.
Pyörän selästä hypätessä, on joku heti tarjoamassa apua ja aloittamassa keskustelua. Suomen liput takatarakalla ihmetyttävät olemmeko kenties Tanskasta tai Ruotsista. Jonkun tuttu on saanut ison kalan Norjasta tai toisen lapsi on pyöräillyt Ruotsissa ja niin keskustelut rullaavat eteenpäin. Tavernoissa ja kauppajonoissa nuoriso tervehtii kohteliaasti, liikenteessä annetaan tilaa ja ollaan valmiita saattamaan, jos reitti on jostain syystä hukassa. Myös asiakaspalvelu on ollut moitteetonta. Yhteisen kielen puute ei ole ollut ongelma, sillä puheenpulputus käy taukoamatta ja hetkisen kuluttua ymmärrämme toisiamme mainiosti.
Välillä keskustelu käy mollivoittoiseksi, kun aiheet vakavoituvat. Puhutaan työttömyydestä, syrjäytymisestä, koronasta, öljyn hinnan noususta ja yleisestä ahdingosta. Ja tietysti Ukrainan tilanteesta. Päällimmäisenä nousee kuitenkin tunne siitä, että arjen kantavia voimia ovat periksiantamattomuus ja positiivinen asenne elämään. Jään tässä kohden miettimään meidän suomalaisten mollivoittoista arkea: Työntekijöiden rankkaa työarkea tai työnantajien vaikeutta löytää sopivia työntekijöitä tai kun sairauspoissaolot stressaavat työyhteisöä. Olisiko tällöin täsmäapu meissä yrittäjissä. Moni yrittäjä olisi varmasti kiinnostunut ja valmis tarttumaan tekemiseen.
Nämä ajatukset olkoon ”keväteväinä” myös meille. Huomioidaan toinen toisemme ja luodaan hyvää tuulta ympärillemme. Arvostetaan paikallista ja ollaan siitä rohkeasti ylpeitä. Anteex, kiitos, päivää eivät maksa mitään, mutta antavat saajalleen paljon.
Sanna Katajainen
Kirjoittaja on salolainen yrittäjä, Sauvon yrittäjien hallituksen jäsen, palvelumuotoilija
ja ikuinen optimisti.
