– Esimerkiksi 1960–70-luvun puuvillakankaat ovat niin laadukkaita ja paksuja, että niistä voi ommella vaikka takin. Epäsopivia vaatteita voi helposti pienentää tai suurentaa sopiviksi. Ja jos on kulunut vaate, joka kuitenkin istuu täydellisesti, se kannattaa leikata uuden vaatteen kaavoiksi, hän neuvoo.
Bergqvist opettaa Kaarinan kansalaisopistossa erilaisia ompelukursseja, joista ”kesäinen kierrätyskarderoopi”-kurssilla hyödynnetään juuri kierrätysmateriaaleja. Kurssilla on muun muassa ommeltu verhoista jakku, retrokankaasta paita, muokattu ja korjattu vaatteita istuvimmaksi ja ommeltu käsikudotusta kankaasta tunika.
Bergqvist on itse valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta, hänellä on pitkä kokemus vaatemuotoilun opettajana sekä toimii puvustajana muun muassa Tassiteatteri Erissä. Kaarinan kansalaisopistossa hän on opettanut ompelua useamman vuoden.
– Nyt olemme saaneet ompelukursseille käyttöömme käsityöluokan Hovirinnan uudesta koulutalosta, ja täällä on todella hienot ja avarat tilat ja uudet laitteet, hän kiittelee.
Suosi luonnonmateriaaleja
Ommellessa Bergqvist ohjeistaa suosimaan erityisesti luonnonmateriaaleja.
– Niitä on ensinnäkin helpompi ommella kuin keinokuituja. Lisäksi luonnonmateriaalit, kuten villakangas, silkki ja puuvilla ovat muokkautuvia ja niitä voi höyryn avulla jonkin verran muokata.
Kirpputoreilta kannattaakin etsiä juuri laadukasta vuosikymmenten takaista paksua puuvillaa, pellavaa, villakangasta sekä silkkiä.
– Silkkiä ei tosin ole aivan helppo tunnistaa. Jos kankaassa on ylimääräistä, varmin keino on tehdä polttokoe. Kun silkki ja villa palaa, siitä syntyy samanlainen haju, kuin palaneista hiuksista. Luonnonmateriaalit palavat aivan tuhkaksi, kun taas keinokuiduista jää muovijäämiä, Bergqvist kuvaa.
Kirpputoreja ja omia kaappeja tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota myös vaatteiden yksityiskohtiin. Esimerkiksi miesten puvuissa on usein kauniita yksityiskohtia, tyylikkäitä taskuja, nappilistoja ja kauluksia, joita voi Bergqvistin mukaan leikata irti ja käyttää yksityiskohtana jossain muussa vaatteessa.
Ompelu ei ole vakava asia
Bergqkvist haluaa rohkaista kaikkia ompelemaan ja tuunaamisessa leikittelemään materiaaleilla ja yksityiskohdilla.
– Monella on koulukäsitöistä traumoja, mutta kannustan tulemaan vaikka kursseille kokeilemaan ompelua!
Turhat ennakkoluulot kannattaa jättää romukoppaan.
– Monella on sellaisia ajatuksia, että pitäisi heti tehdä virheetöntä jälkeä, mutta ei tarvitse! Kyllä se saa näkyä, että vaate on itsetehty ja ainahan voi myös purkaa ja ommella uudestaan: se on paras tapa oppia.
Bergqvistin mukaan kursseilla on aina vasta-alkajiakin ja kaikki saavat jotain valmiiksi. Tarvittaessa hän auttaa aloittelijoita ihan ompelukoneen käytöstä alkaen.
– Ei kannata ottaa ompelemista niin vakavasti. Kun tekee itse, voi hyvin vähän leikitelläkin. Vaatteisiin voi tehdä erikoisia yksityiskohtia ja vaikka kokeilla ommella housuista paidan! Bergqvist kannustaa.
