Sosiaalinen media on viime aikoina puhuttanut kaikkia. Miksi se on niin suosittu? Miten saamme lapset irti sosiaalisesta mediasta? Oma tulkintani on, että somea on normalisoitu liiaksi ja sitä pidetään jopa itsestäänselvyytenä, minkä vuoksi irti pääseminen tuottaa haasteita.
Olen itse miettinyt tänä vuonna, josko olisi aika irtautua somekuplasta ja alkaa elämään oikeasti. Tuoko loputon skrollaaminen minulle jotain hyvää tai hienoa? Enhän välttämättä edes tunnin päästä muista, mitä sieltä katsoinkaan.
Lyhyiden videoiden, joita eri some-kanaville julkaistaan, on todettu lisäävän dopamiinin eli mielihyvähormonin tuottoa aivoissa. Totuus on kuitenkin se, että todella moni muukin asia tuottaa meille mielihyvää ja iloa. Olemme vain tottuneet kulkemaan helpointa väylää, joka tässä yhteydessä on puhelin. Siihen on liian helppo tarttua, ja sieltä löytää nopeasti tajuttoman suuren kasan niin hyvää kuin valitettavasti huonoakin sisältöä.
Koulussa ollessani huomaan kuinka riippuvaisia puhelimestaan suuri osa nuorista onkaan. Oppitunneilla vastataan salaa kaverin viestiin ja aina, kun puhelin värähtää, katsotaan, keneltä viesti tuli. Jopa välituntisin koulun pihalla seistään porukoissa, muiden kanssa jutellen somessa, vaikka toinen olisi aivan nenän edessä. Mihin hyvät käytöstavat ihmisten seurassa hävisivät?
Kuten jo mainitsin, on sosiaalisessa mediassa paljon hyvääkin sisältöä, kuten esimerkiksi lempiartistin keikkojen ajankohdat, tai jonkun hyvän ruoan resepti. Saahan sillä kavereihinkin yhteyden. Vaikea asia nykyään on se, että someen mennessä harhautuu helposti muillekin kanaville ja huomaa yhtäkkiä viettäneensä siellä tunnin, jos toisenkin.
Olen itse ymmärtänyt sosiaalisen median haittavaikutukset jo nuorena ja siten pitänyt käytön järkevänä. Tunnen kuitenkin monia, jotka ovat erittäin riippuvaisia somesta ja kuluttavat jopa 10 tuntia päivästään pelkästään some-kanavilla. Eihän meitä ole luotu viettämään suurinta osaa elämästämme tuijottaen pientä älylaitteen ruutua, vaan meidät on luotu tutkimaan maailmaa, jossa elämme, ja yksinkertaisesti, elämään.
Ei siis anneta pienen älylaitteen estää meitä elämästä jokaista päivää täysillä. Tartutaan hetkeen ja nautitaan elämän tarjoamista pienistäkin hetkistä.
Aili Virtanen
Kirjoittaja on Vistan koulun 8.luokkalainen, joka oli TET-jaksollaan tutustumassa työhön Kuntsarin toimituksessa.
