Jos pelkkää säätä havainnoi, voisi Sauvon museonmäellä nikkaroivan lähes kymmenhenkisen talkooporukan luulla olevan kuukauden myöhässä aikataulusta. Iltapäiväauringon lämmittämä ilmamassa hipoo varmasti jo 25 astetta, eikä tuulenvirekään tarjoa juuri viilennystä runkorakennelmaa kesäteatterikatsomon eteen pystyttävälle porukalle.
Vaikka sää on kuin kesä–heinäkuun taitteesta, jolloin Sauvon kesäteatterissa on perinteisesti vietetty ensi-iltaa, on siihen vielä tänä keväänä hellelukemista hyvin aikaa. Siksi talkooporukka on maasta kohoavan pattinkirivistönsä kanssa pikemminkin etuajassa kuin jälkijunassa.
– Nyt tilanne on oikeastaan hyvä, näyttämön pohjaa on jo isolta osalta saatu valmiiksi ja runkorakennelma alkaa myös nousta kohti taivasta. Ihan aikataulussa ollaan, ainakin tässä vaiheessa, hymyilee talkooporukkaan kuuluva ja tulevan kesän näytelmän, Peter Panin ohjaava Wille Heino .
– Se on kuitenkin ihan fakta, että joka kerta jotain fiksaillaan vielä ensi-iltapäivänä. Niin se meni viime kesänäkin ja niin se on mennyt miltei joka kesä, naurahtaa tuottajan roolissa Peter Pania tekevä Frans-Erik Heikkinen .
Merirosvolaivan kannelta näkee kauas
Mutta mitä pattinkirungon päälle tänä vuonna rakentuu? Se selviää ohjaaja Heinon tekemästä havainnekuvasta ja rakennuspiirustuksesta. Tosiaan, museonmäelle on kohoamassa tulevaksi kesäksi ihan oikea merirosvolaiva. Totta kai, kun Peter Panista on kyse.
Maasta mitattuna laivan kansikerros kohoaa yli kolmeen metriin, ja runkorakennelman on syytä olla sekä vakaa että kestävä, mutta myös turvallinen.
– Se on aina ensimmäinen seikka, josta halutaan varmistua. Turvallista pitää olla, ja jos joku visio on sen suhteen ristiriidassa, sitten visioon tehdään muutoksia. Kaikki pitää suunnitella niin, että esiintymislavalla on turvallista ja sujuvaa liikkua, korostaa varsinaisen talkooporukan veturi Raimo Karppinen , joka oli päävastuussa Sauvon viime vuoden Nummisuutarit-näytelmän lavasteista.
Näyttelijän näkökulmasta lavasteissa tärkeää on toki niiden visuaalinen ilme ja turvallisuus, mutta myös käytännöllisyys.
– Lavasteissa on toki pääosassa se mikä näkyy yleisölle, mutta näyttelijänä on tärkeää, että lavasteet toimivat myös lavalle liikuttaessa ja sieltä pois mentäessä. Siksi on tärkeää päästä harjoittelemaan mahdollisimman aikaisin kesäteatterimiljööseen, vaikka lavasteet eivät kokonaisuutena aivan valmiita vielä olisikaan, huomauttaa Helinä-keijun roolin Peter Panissa tekevä Aada Sevón .
Koko perhe mukana
Yksittäinen keskiviikkoilta kesäteatterin lavastetalkoissa kertoo paljon koko Sauvon Elävän Kulttuurin Seurasta. Talkooporukka on arki-illasta johtuen tavallista pienempi, mutta mukana on silti niin kesän näytelmän ohjaaja, tuottaja kuin myös näyttelijäkaartia – ja myös niitä, jotka nauttivat vain hyvässä porukassa puuhastelusta.
Yksi heistä on käytännössä kesäteatterin alkuvuosista lähtien lavastetalkoissa mukana ollut Antti Airola .
– Ai mikä saa osallistumaan vuodesta toiseen? Tämä on mukavaa ja täällä tapaa aina tuttuja, eikä minulla oikein muutakaan puuhaa ole, Airola hymyilee.
– Selkulle tunnusomaista on nimenomaan se, että täällä tehdään kaikki yhdessä ja mukana tekemässä on niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin jo varttuneempaakin väkeä. Se ilahduttaa ainakin valtavasti minua, jatkaa puolestaan Karppinen.
Tunnusomaista on myös se, että Sauvon kesäteatterinäytelmissä lavasteet ovat vuosi toisensa perään näyttäneet hyvältä. Jokaista yksityiskohtaa on mietitty, ja rima tuntuu asettuneen harrastajateatteriksi todella korkealle.
– Siitä pitää antaa kyllä kiitosta useissa ammattiteattereissa vaikuttaneelle Teemu Loikakselle , joka oli suunnittelemassa ja tekemässä lavasteita Sauvon kesäteatterissa vuosia 2010-luvun taitteen molemmin puolin. Rima vedettiin silloin ylös, ja meille on ollut ylpeydenaihe ja samalla todella motivoiva haaste pitää taso korkealla, Heino sanoo.
Puolen vuoden suunnittelu
Peter Panin lavasteiden suunnittelu on alkanut, kuten tavallista, jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Tuolloin Wille Heino teki graafisen suunnitelman lopputuloksesta, ja se on hieman elänyt matkan varrella sitä mukaa, kun uusia ideoita on tullut koko porukalla asioita pähkiessä mieleen.
– Sekin on kai Selkulle aika tunnuksenomaista, että täällä uskaltaa heittää aluksi aika hulluiltakin kuulostavia ideoita, ja sitten vieläpä niitä usein toteutetaankin, Heino naurahtaa.
Yksi esimerkki tämän kesän hullutteluista on se, että lavalla nähdään niin räjähdyksiä, lentäviä kaloja kuin myös taikuutta. Sen enempää vielä kuitenkaan paljastamatta.
– Sen voi luvata, että yllätyksiä on jälleen luvassa, Heino vahvistaa.
Yksi mieleenpainuva päähänpisto tapahtui kesällä 2017, kun Kaislikossa Suhisee -näytelmään katsomon edustalle kaivettiin aito joki, jossa pääsi soutamaan.
– Sitä mietittiin silloin talkooporukalla, miten saisimme uskottavan näköisesti soutelukohtaukset tehdyksi, ja sitten heitimme ilmoille ihan pähkähullun ajatuksen, että voisiko Museonmäelle kaivaa virtaavan joen kesäteatterikauden ajaksi. Ja sehän kaivettiin, Heino muistelee.
Kiertotalous kunniaan
Varsinainen lavasteiden rakentaminen alkaa yleensä keväällä edellisen kesän lavasteiden purkamisella ja hyödyntämisellä. Kaikki mitä voidaan käyttää, käytetään toiseen, kolmanteen ja jopa kymmenenteen kertaan.
– Merirosvolaivan kansilaudoituskin on tainnut aika monta kesää nähdä. Hiukan uutta maalia pintaan ja taas toimii, hymähtää Airola.
Sauvon kesäteattereiden lavastuksen budjetti on noin 2 000 euroa, mutta tavoitteena on saada siitäkin osa säästöön. Se onnistuu kierrättämällä vanhaa, tekemällä kaiken talkoilla ja ostamalla kaupasta uutta mahdollisimman paljon tarjoushintaan. Ja toki myös paikallisten yrittäjien myötämielisyydellä.
– Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen käynyt paikallisesta rakennusliikkeestä kysymässä, onko heille jäänyt sellaisia maalipurkkeja, jotka on sekoitettu virheellisesti tai ovat muuten kelpaamattomia myyntiin. Meille sellaiset ovat käyneet hyvin, ja toki muutenkin paikalliset yrittäjät ovat tukeneet meitä valtavasti vuosien aikana, Heino kiittää.
Niin lavastuksessa kuin näytelmässäkin halutaan jälleen tulevana kesänä luoda yleisölle illuusio satumaailmasta, jossa mielikuvituksella on lupa lähteä lentoon yhdessä Peter Panin kanssa.
– Sitähän se loppuviimein on, kun kyse on harrastajateatterista. Emme me pysty tekemään isolla rahalla, mutta voimme korvata eurot luovuudella ja nokkeluudella ja tarjota yleisölle jälleen kerran selkulaisen näkemyksen perinteikkäästä lastensadusta. Oivalluksia ja yllätyksiä tulee jälleen takuulla riittämään, Heino lupaa.
