Paimion Teatterin Oikeesti-musikaali on vankka onnistuminen – mielenkiintoinen juoni pitää otteessaan, samoin mainio roolikavalkadi

0
Keski-ikäinen Kirsikka (Satu Dahlberg) pohtii elettyä, tai pikemminkin elämätöntä, elämää. Vasemmalla autistista Petteriä tulkitseva Jerry Sarlin ja takana nuori Kirsikka (Hanna Ojanaho). Kuva: Jan Sundman

Paimion Teatteri: Oikeesti. Käsikirjoitus Merita Seppälä, ohjaus Laura Hurme, musiikin ja laulujen sovitus, laulutaustat ja äänisovitus Pasi Ketola, lauluvalmennus Roope Pelo, puvustus Taija-Leena Jokilehto, maskeeraussuunnittelu Ida Ollula, lavastus Anton Simolin, koreografiat Emmi Tiermas ja Marko Carlsson. Esitykset Museomäellä 26. heinäkuuta saakka.

”Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa”. Tähän fraasiin kiteytyy Paimion Teatterin kesämusikaalin sanoma.

Museomäellä kajahtava Oikeesti-näytelmä perustuu paimiolaisen Merita Seppälän käsikirjoitukseen ja tänä vuonna 40 vuotta täyttävän Finlanders-iskelmäyhtyeen musiikkiin. Musikaalin nimi tulee Finlandersin samannimisestä kappaleesta, ja jo alussa mainittu lausahdus kuullaan reilun kaksituntisen aikana moneen otteeseen.

Usealla aikatasolla liikkuva tarina kertoo keski-ikäisestä Kirsikasta (Satu Dahlberg), joka päätyy pohtimaan elettyä, tai pikemminkin elämätöntä, elämää. Yhden yön kostoiskuksi suunniteltu hairahdus Jounin (Jari Maula) kanssa johtaa autistisen Petterin (Jerry Sarlin) syntymään ja tylsään perhearkeen rivitaloidyllissä. Jounikaan ei ole mikään maailman helpoin tapaus pihatonttufiksaatioineen ja järkkymättömine mielipiteineen.

Kirsikka tuntee olonsa tukahdetuksi. Hän ei ole päässyt tansseihin saati lomamatkoille. Jounille puutarhanhoito on tärkeämpää. Käänne tapahtuu, kun Kirsikan nuoruudenrakkaus palaa kotikonnuille. Vanha liekki leimahtaa, mutta mitä siitä seuraa?

Kirsikka on pysynyt uskollisesti Jounin (Jari Maula) rinnalla läpi vuosikymmenten. Kuva: Jan Sundman

Nuorta Kirsikkaa tulkitseva Hanna Ojanaho tekee vakuuttavan roolin alistettuna kotiäitinä. Vaimoaan passuuttaa yhtäältä mainio Tommi Lahtela. Aikatasot vuorovaikuttavat loistavasti keskenään, eikä kokonaisuudesta synny kaoottista sekametelisoppaa.

Erityismaininnan ansaitsevat myös äänekkäänä Rituna naurattava Anne Sarlin-Rauhala sekä itsekeskeistä ja ylimielistä Tuulaa esittävä Hannele Saari. Kaikkiaan roolikavalkadi muodostaa oivan ja monipuolisen henkilökudelman.

Esitys sopii muillekin kuin iskelmämusiikin ystäville. Laulunumerot ovat raikkaita, energisiä ja osin koskettaviakin. Viihtyäkseen Museomäellä ei Finlandersin tuotantoa tarvitse todellakaan tuntea läpikotaisin.

Oikeesti-näytelmä liikkuu monella aikatasolla. Huumorintajuton ja kaavoihin kangistunut Jouni (Tommi Lahtela) passuuttaa vaimoansa Kirsikkaa (Hanna Ojanaho). Kuva: Jan Sundman

Oikeesti käsittelee suuria teemoja, joiden kanssa meistä jokainen varmasti toisinaan kamppailee. Keskiössä ovat ihmissuhteet ja elämän merkityksellisyys. Milloin on oikea hetki päästää irti, milloin saa jatkaa eteenpäin?

Näyttelijät onnistuivat ensi-illassa loistavasti pienen pieniä stipluja lukuun ottamatta. Musiikkikin raikasi selkeästi, joskin tiettyjen numeroiden kohdalla tuntui, että lauluääni hautautui hieman taustanauhan alle.

Kokonaisuutena Oikeesti on mukaansa tempaava musikaali, jonka seuraavaa kohtausta ja juonenkäännettä odottaa vesi kielellä.