Turun kauppakamari julkisti tällä viikolla selvityksen, jossa vajaat parisataa seudun yritysjohtajaa nimesi tekijöitä, jotka vaikuttavat alueen kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen. Vuosittain toteutettavassa kyselyssä useimmat kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät ovat pysyneet samoina, vaikka niiden järjestys on vaihdellut. Selkeästi eniten huomiota yritysjohtajien mielestä pitää kiinnittää houkuttelevaan ja viihtyisään elinympäristöön, toimiviin terveyspalveluihin, riittävään koulu- ja varhaiskasvatustarjontaan sekä hyviin julkisiin liikenneyhteyksiin.
Tulos näyttää selvästi sen, miten merkityksellisessä asemassa on Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Monet sen tuottamat palvelut ovat ihmisille, yrityksille ja siten koko maakunnan kilpailukyvylle tärkeitä. Kun ihmiset voivat hyvin ja kokevat saavansa apua ja hoitoa tarpeen tullen, se heijastuu positiivisesti myös elinkeinoelämään.
Tieto ei todellakaan ole uusi, mutta ehkä sen nostaminen esiin aika ajoin on paikallaan. Vakaus, turvallisuus ja viihtyisyys ovat sellaisia elinympäristötekijöitä, joiden pienetkin muutokset voivat järisyttää ihmisten arjen pohjaa. Tämän vahvistavat myös tuoreet uutiset vesilaitosmurroista.
Pandemia ja kansojen väliset konfliktit yhdistettynä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ovat tuoneet elinolojen epävarmuuden sellaiseksi tekijäksi, joka vaikuttaa kaikkien arkeen. Ympärillemme on vain muutaman vuoden kuluessa tullut paljon epävarmuutta ruokkivia tekijöitä, ja monet niistä vaikuttavat myös toimeentuloon. On rajusti vaihtelevia sääolosuhteita, pandemiauhkaa, epävakaa suurvalta naapurissa, hybridivaikuttamista, kilpailukykyhaasteita, yhtäällä työvoimapulaa ja toisaalla työttömyyttä, syrjäytymiseen liittyviä haasteita ja ihan vaan sitä, että ihmisistä on tullut yhä julkisemmin erimielisiä ja samalla äänekkäitä ja hanakoita kinaamaan.
Pahalla mielellä on taipumus levitä ja surkeinta on kun musta mieliala leviää hallitsemattomasti. Pahimmillaan se johtaa tekoihin, joita tunnistamme historiasta ja myös tästä ajasta.
Kaikki tämä heikentää turvallisuudentunnetta ja myös sitä, miten kukin kokee pärjäävänsä. Kieltämättä nykyinen julkinen keskustelu on kovin negatiivista ja aiheuttaa pikemminkin huolta palvelujen saatavuudesta kuin tunnetta niiden riittävyydestä ja laadukkuudesta.
Silti tiedon kautta pitäisi löytyä myös ratkaisujen hakeminen. Jos emme tietäisi vaikkapa Varhan talouden haasteista ja keinoista, joilla niitä yritetään ratkoa, vallanpitäjät voivat ratkoa asiat meitä kuulematta ”parhaaksemme”.
Näinköhän?
