Iso kaivinkone rouhii joen pohjaa ja siirtelee kivenlohkareita sivuun. Vieressä kulkee keltaisiin huomiovaatteisiin pukeutunut mies, joka osoittelee kävelysauvalla joen penkereille. Käynnissä on Koivukylänkosken kunnostustyöt, joilla pyritään palauttamaan virtaava vesi sen alkuperäisiin uomiin.
– Uoma ei saa mennä suoraan, vaan sen pitää mutkitella. Siinä pitää olla syvyys-, leveys- ja virrannopeusvaihteluita, kunnostuksen ohjaaja Eero Hakala selittää.
Kosken Tl Koivukylänkoskella tehtävät muokkaukset ovat osa Paimionjoki-yhdistyksen hanketta, jossa kunnostetaan Paimionjoen keskiosan koskia. Kunnostustöitä tehdään tänä kesänä yhteensä kymmenellä koskialueella Liedon, Marttilan ja Kosken Tl kuntien alueella. Joen koskialueita on menneinä vuosina muokattu uiton, vesivoiman sekä saha- ja myllytoiminnan vuoksi, ja nyt niitä pyritään palauttamaan takaisin luonnontilaan.
Lisää tilaa virrata
Koivukylänkoskea on aikanaan käytetty tukkien uittamiseen. Silloin joesta on nosteltu rannoille suurimmat kivet, ja sen sivu-uomia on tukittu. Toimenpiteet ovat saaneet aikaiseksi sen, että joen virtausnopeus on kohonnut.
– Tässä virtaus on niin keskittynyt, että suuri vedenpaine huuhtoo pois pohjan vesieliöstön. Nyt tarkoitus on levittää koskipinta-alaa, jolloin virtaamakin rauhoittuu, kun se pääsee eteenpäin useampaa reittiä, Hakala selittää.
Kunnostuksessa laajennetaan joen virtauspaikkaa. Aiemmin tukittu joenuoma vesitetään poistamalla kivien päälle kertynyt maa-aines, ja kasvillisuus ja kivet levitetään laajemmalle alueelle. Sen jälkeen vesieliöiden, kuten kalojen, simpukoiden ja hyönteisten on helpompi kiinnittyä takaisin koskeen.
Kunnostustyö vaatii tietynlaista käsityötaitoa. Vaikka jokaisesta koskesta on tehty kunnostussuunnitelma, täytyy paikan päällä työskennellessä ottaa huomioon luonnon suunnitelmat.
– Kivi kerrallaan siirrellään ja katsotaan mihin vesi virtaa, Hakala hymyilee.
Ennallistaminen auttaa eliöstöä
Kun koskissa kasvaa sille tyypillistä eliöstöä ja kasvillisuutta, toimivat luonnontilaiset kosket eräänlaisina puhdistamoina. Ravinnepäästöjä suitsivaa vaikutusta suurempi, on kunnostuksen vaikutus vesieliöstön monimuotoisuuteen. Kunnostettuun koskeen elämä palaa pikku hiljaa.
– Eilen, kun saimme työt päätökseen edellisellä koskella, näkyi joessa jo kaloja. Muut eliöt palaavat hiukan myöhemmin, Hakala kertoo.
Hakalan tämänpäiväiselle työmaalle on tarkoitus rakentaa muutamia soraikkopaikkoja, jotka toimivat kalojen ja varsinkin taimenen kutupaikkoina. Kunnostuksen tieltä kesäkuussa siirretyt uhanalaiset vuollejokisimpukatkin palaavat koskeen toivottavasti tulevaisuudessa. Siirrettyjä simpukoita ei kuitenkaan tuoda takaisin.
– Simpukat on siirretty Marttilaan hyvään paikkaan, jossa ne voivat lisääntyä. Kunnostusalueen ulkopuolelta ne siirtyvät pikku hiljaa takaisin, Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Henna Juntunen sanoo.
Kunnostus tasoittaa tulvahuippuja
Vesieliöstön hyvinvoinnin lisäksi koskien ennallistaminen vaikuttaa jokien tulvimiseen. Kun vedellä on enemmän tilaa virrata, tulvahuiput pehmenevät. Kunnostustyö vastaakin osaltaan yhä yleistyviin sään ääri-ilmiöihin. Koskien ennallistamisessa on tärkeää, että veden korkeus ei muutu. Jos veden pintaa nostetaan tai lasketaan, se vaatii erillisen luvan.
– Ely-keskus on siitä hyvin tarkka ja he käyvät tarkastamassa tilanteen myöhemmin. Nämä kunnostusluvat on saatu sillä edellytyksellä, että joen pinnat eivät muutu, Hakala selittää.
Kymmenen kosken kunnostuksen budjetti on noin 100 000 euroa. Juntunen kertoo, että hiukan yli puolet summasta tulee Ely-keskukselta, osa Paimiojoki-yhdistykseltä ja loput kunnostusalueen kunnilta.
– Koskien kunnostukseen käytettävät rahat ovat huomattavasti pienempiä kuin tulviin varautumiseen tarvittavat ratkaisut, sanoo Hakala.
