Tuore startup-yritys Untuvia Oy aikoo mullistaa untuvakierrätyksen. Yksi yrityksen perustajaosakkaista, paimiolainen Amanda Tuominen kertoo yrityksen kehittäneen uuden teknologisen ratkaisun untuvakierrätykseen yhdessä VTT:n kanssa. Ensimmäiset testitulokset uudesta menetelmästä on saatu ja ne näyttävät lupaavilta.
Untuvan kierrättäminen ei ole uusi keksintö. Markkinoilla on muutamia menetelmiä, joilla untuvia käsitellään uudelleen käytettäväksi. Yleensä käytöstä poistetut untuvat käsitellään pesemällä, jonka jälkeen ne kuivataan ja steriloidaan uudelleen käyttöä varten. Untuvian käsittelymenetelmä sen sijaan perustuu hiilidioksidiin. Menetelmässä hiilidioksidi paineistetaan superkriittiseen tilaan, jolloin untuvissa oleva rasva ja lika irtoavat. Uusi käsittely eroaa aiemmista muun muassa siinä, että se ei tarvitse lainkaan vettä.
– Nykyiset menetelmät käyttävät satoja litroja vettä per puhdistettava untuvakilo. Mekaaninen vesipesu myös rikkoo untuvan rakennetta, jolloin siitä pystytään käyttämään uudestaan vain pieni osa. Meidän VTT:n testeissä jätettä ei syntynyt, Tuominen selittää.
Tuominen arvioi prosessin kasvaessa jätteen määränkin kasvavan, mutta hän arvioi että 90 prosenttia untuvasta saadaan kierrätettyä takaisin alkuperäiseen käyttöön. Uudelleenkäyttöön kelpaamaton untuva pyritään myymään esimerkiksi maataloudelle, jossa sitä voidaan käyttää lannoitteena. Untuvia pyrkii toiminnassaan jätteettömään tuotantoon.
Uusi käsittelymenetelmä säästää Tuomisen mukaan merkittävästi energiaa entisiin käsittelytapoihin verrattuna. Vesipesun kautta kulkeneet untuvat joudutaan kuivaamaan ja lämmittämään yli 100 asteeseen, jotta ne saadaan steriloitua. Untuvian menetelmässä tälle ei ole tarvetta.
– Menetelmä samalla sterilisoi untuvat. Tällä hetkellä prosessiin ei ole lisätty mitään muuta kuin alkoholia, ja vahvasti vaikuttaa siltä, että mitään kemikaaleja ei tarvita, Tuominen avaa prosessia.
Kierrätysuntuvan käytössä oleellinen termi on “fill power” eli untuvan nousukyky. Kun untuvaa käsitellään, on tärkeää, että se pystyy palautumaan ilmavaksi raaka-aineeksi, joka edistää materiaalin lämpöominaisuuksia.
– Alustavien tutkimusten mukaan käsitelty untuvamme palautuu paremmin kuin kilpailijoilla. Pyrimme palauttamaan sen neitseellisen untuvan tasolle, Tuominen kertoo.
Peitot, tyynyt ja takit raaka-aineena
Testejä tehdään parhaillaan kuluttajilta kerätyllä untuvalla, joka on peräisin Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH) varastoista. Kuluttajapuolen keräyksen haasteita ovat pienet ja satunnaiset keräysmäärät sekä laatuongelmat. Varsinkin ulkona tapahtuva keräys altistaa materiaalit kosteudelle ja sitä kautta homeelle. Seuraavaksi Tuominen kumppaneineen testaakin, miten hyvin hiilidioksidikäsittely poistaa hometta. Lisäksi he hakevat testeillä optimaalista suhdetta paineistuksen määrälle, jotta prosessi säilyttää untuvan nousukyvyn ja on mahdollisimman energiatehokas.
Raaka-ainetta kierrätysuntuvan tuotantoon löytyy tyynyistä, peitoista, makuupusseista ja takeista. Tyynyt ja peitot ovat helpoimpia, sillä niissä materiaalia on kerralla paljon ja ne on helppo avata. Sen sijaan esimerkiksi untuvatakkien lokerot pitää avata yksitellen, mikä työllistää.
– Tällä hetkellä se tehdään manuaalisesti ja vie paljon aikaa. Myös siihen haemme prosessikehitystä, jotta raaka-aine saadaan järkevästi noista ulos, Tuominen sanoo ja viittaa takkikasaan.
Koska yritys pyrkii jätteettömään tuotantoon, myös takkien, peittojen ja tyynyjen päälliskankaille etsitään hyödyntäjää. Puhtaat puuvilla- ja polyesterikankaat saadaan helposti kierrätettynä, mutta sekatekstiilien kanssa prosessi mutkistuu.
– Pyrimme löytämään tähän paikallisia kumppaneita. Jos materiaalit ovat sellaisia, että niitä ei Suomessa oteta vastaan, koitamme löytää niille hyödyntäjän ulkomailta, Tuominen toteaa.
Untuva on arvokas kierrätysmateriaali
Startup-yritys oli keväällä mukana yrityskiihdyttämössä, jossa pääomasijoittaja Antler sijoitti Untuvian innovaatioon. Lisäksi he ovat saaneet rahoitusta Business Finlandilta. Näillä rahoilla yritys on saanut katettua VTT:n testien kustannuksia. Seuraavaksi tarkoituksena on hakea rahoitusta oman pilottilaitoksen rakentamiseen ja lisätestauksiin. Rahoituspaletin pyörittäminen vaatii toimivia verkostoja ja oikeita kumppaneita.
– Meidän pitää selvittää millä hinnalla ja mistä saamme materiaalia, paljonko sen prosessointi maksaa ja mitä asiakkaat ovat valmiita kierrätysuntuvasta maksamaan sekä millaisia määriä he mahdollisesti voisivat ostaa, Tuominen selittää.
Keräyskumppaneita on löytynyt jo jonkin verran. Hotellit ovat tällä hetkellä isoin untuvan lähde. Partioaitan kanssa keräysyhteystyö alkaa jo syksyllä.
– Ideana on, että kun asiakas tulee ostamaan uutta tuotetta, hän voi palauttaa vanhan makuupussin ja takin suoraan liikkeeseen. Retkeilypuolella kestävä kehitys on jotenkin sisäänrakennettua, Tuominen sanoo.
Untuvan vahvuus kierrätysmateriaalina on, että se on lähtökohtaisesti arvokasta, ja ihmiset pitävät yleensä untuvatuotteistaan hyvää huolta. Untuva voi säilyä kierrätyskelpoisena jopa 150 vuotta. Tuomisen mukaan kierrätetyn untuvan kilohinta lähtee noin 40 eurosta. Hinta saattaa nousta jopa 200 euroon, jos untuvasta on pulaa markkinoilla.
– Untuvatuotteen arvo kestää käsittelyprosessin. Jos mietitään vaikka T-paitaa, joka on totuttu ostamaan alle viidellä eurolla, niin se kokonaisuus, joka menee keräykseen, kierrätykseen ja palautukseen on sellainen, josta ihmiset eivät ole valmiita maksamaan, LSJH:n poistotekstiiliasiantuntija Anna Garton selittää.
Pilotointi todistaa toimiiko idea
Vaikka ensimmäiset sopimukset tehdään suoraan untuvan keräyskumppanien kanssa, Untuvian tavoitteena olisi päästä yhteistyöhön poistotekstiilikeräystä koordinoivan LSJH:n kaltaisten toimijoiden kanssa. Silloin sopimuksia ei tarvitsisi tehdä erikseen jokaisen toimijan kanssa, vaan materiaalia saataisiin keskitetysti muutamasta paikasta.
– Järkevämpi valinta raaka-aineelle on teollisen tuotannon sivuvirta, jonka materiaali on tasalaatuista. Merkittävimmistä virroista kannattaa lähteä liikkeelle, sitten voidaan laajentaa ja oppia, miten muita virtoja voidaan hyödyntää, Garton neuvoo.
Teollisuudelle on tärkeää, että materiaalivirrat ovat tarpeeksi isoja ja jatkuvia. Tällä hetkellä LSJH:n keräykseen ei kerry niin paljon untuvatuotteita, että erilleen kerääminen olisi järkevää. Pilottivaiheen keräys on kuitenkin mahdollistanut.
– Pilotointivaiheessa puhutaan sadoista kiloista kuukausitasolla. Isossa tehtaassa puhutaan taas viidestäkymmenestä tonnista vuodessa, jotta toiminta on kannattavaa, Tuominen skaalaa asian laajuutta.
Pilotointikierros on tärkeä, sillä sen aikana voidaan todistaa prosessin toimiminen. Se tarvitaan, jotta sijoittajat saadaan vakuutettua seuraavasta kierroksesta, jossa kerätään rahaa isompiin laitteisiin ja tiloihin.
Testausten jälkeen tuotekehitystä
Untuvian tavoitteena on saada solmittua sopimukset rahoittajien kanssa elo-syyskuussa. Loka-marraskuussa toiveena olisi saada käyttöön omat tilat, jossa prosessia voidaan lähteä kehittämään. Kun kierrätysmateriaalia saadaan prosessista ulos, se lähetetään testattavaksi International Down and Feather Bureaulle, joka on untuva- ja höyhenteollisuuden maailmanlaajuinen kauppajärjestö.
– Sen jälkeen voimme lähettää tuottajille testimateriaalia, jotta he pystyvät arvioimaan sen laatua ja testaamaan sitä esimerkiksi yksittäisiin takkeihin. Näin päästään käyntiin tuotekehityksessä, Tuominen suunnittelee.
Tahti on kova. Tuominen sanoo, että yrityksen tavoitteena on aloittaa kaupallinen toiminta puolentoista vuoden päästä.
– Tavoite voi olla vähän kunnianhimoinen. Me emme kuitenkaan kehitä sinänsä mitään täysin uutta teknologiaa, vaan modifioimme olemassa olevaa, mikä nopeuttaa markkinoille pääsemistä, Tuominen pohtii.
Untuvialla on haaveena, että Suomen tehdas pystyisi aikanaan vastaamaan Pohjoismaiden tarpeeseen. Tulevaisuudessa tarkoituksena on laajentaa muuallekin Eurooppaan paikallisten laitosten myötä. Paimio on ensimmäiselle tehtaalle Tuomisen mukaan erittäin potentiaalinen sijoituspaikka.
– Täällä Varsinais-Suomessa on keskitetty isot virrat ja haluamme olla lähellä keruuverkostoa. Turun, Tampereen ja Helsingin alueilla sijaitsevat myös esimerkiksi suuri osa hotelleista, Tuominen selventää.
