KAARINA, Piikkiö / KAIJA UNHOLA
Luonnonvarakeskuksen eli Luken pellolle Piikkiöön kokoontui viime sunnuntaina yli 50 leimukukkien harrastajaa. Leimupellolla kasvoivat heidän kukkansa. Kasveista Luke on selvittänyt sukupuun. Pellolla kukkii kesällä yli 260 monenväristä leimua.
Luke käynnisti leimukukkien kartoituksen ja keruun vuonna 2022. Luken tutkija Saara Tuohimetsä kertoi, että näytteiden keruulla oli kiire, jotta arvokkaat ja härmän kestävät leimut eivät ennätä tuhoutua esimerkiksi puutarhoja uudistettaessa.
Luke sai postin kautta kasviharrastajilta pyydetyt juurakot, jotka istutettiin Piikkiöön.
– Pitää vaalia vanhoja, kestäviä kasveja. Se on kulttuuriperintöä, mikä ei säily ilman näitä harrastajia ja ihmisiä, jotka leimuja kasvattavat, pitävät yllä ja hengissä. Vanhat kasvit ja niiden tarinat kannattaa jakaa ystäville ja sukulaisille, siten ne säilyvät varmimmin, Saara Tuohimetsä neuvoo.
Elli yleinen, lajiketta etsitään
Syysleimu tuotiin Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1700-luvun alussa, kun siihen tykästyttiin. Todennäköisesti syreenileimut, jotka ovat lähellä luonnonlajia, on tuotu ensin. Niistä löytyy eri tyyppiryhmiä ja ne näkyvät leimujen sukupuussa.
Yksi tyyppiryhmä on vaaleanpunakukkainen, millä on valkoinen silmä.
Leimupellolla osa kasveista on merkitty punaisella nauhalla. Ne ovat vaaleanpunaisia, keskikorkeita, hieman nahkealehtisiä syysleimuja, jotka piirtävät tutkimuksessa tehdystä sukupuusta ison haaran. Yksi kasveista on keskisuomalainen, jo edesmenneen kasvattajansa Ellin mukaan nimetty kasvikanta, jota on myös ollut taimistotuotannossa.
– Elli-tyyppiä löytyi tosi monta. Siinä meillä on salapoliisityötä syksyksi ja talveksi, mikä lajike se on. Sen täytyy olla yksi lajike, koska kasvien näytteet ovat ihan yksi yhteen. Tyypistä saatiin yli 40 näytettä, Saara Tuohimetsä kertoo.
Leimulajikkeita on kaikenkaikkiaan satoja.
Kevään ja kesän lämpimät säät aikaistivat leimujen kukintaa Piikkiössä. Valkoista syysleimua näkyy silti vielä.
– Suurin osa siitä on jo kukkinut, mutta osa on selvästi myöhäisempi ja on nyt parhaimmillaan. Kaikki nämä näytteet ovat kansalaisten puutarhoista saatu, Saara Tuohimetsä kiittää.
Myös humalaa koeviljellään
Luken taimistolla on menossa myös humalan koeviljely jo neljättä kesää. Tarkoitus on valita muutama suomalainen, vanha humala lajikkeiksi ja taimistotuotantoon, jolloin pienpanimot saisivat kotimaista raaka-ainetta oluen tekoon.
Viime talvena Luke teetti kahdeksasta kannasta koeoluita ja niitä on arvioitu keväällä. Viime viikolla on alkanut humalan sadonkorjuu. Satokomponentteja tutkitaan ja sitten tehdään lajikevalinnat ja julkistetaan, mitkä lajikkeet tulevat tuotantoon.
– Järviseudun Ammatti-insituutissa Kurejoella Etelä-Pohjanmaalla on vastaava vertailukoe. Omaa dataa on kerätty täältä Piikkiöstä, Etelä-Pohjanmaalta ja Tervolasta Lapista Lappian Louen tilalta, Saara Tuohimetsä selvittää.
Lukessa on ollut humalatutkimusta ainakin 20 vuotta, viimeiset kymmenen vuotta tosi paljon.
– Me valitsemme muutaman lajikkeen. Lukella on valiotaimituotanto. Sitä kautta tulisi taimistoille emomateriaalia.
Pienpanimot liittyvät lähiruokaan ja ruokamatkailuun. Suomessa on oluen valmistuksessa tietotaitoa ja humalatuottajat voisivat olla paikallisia toimijoita, lähellä pienpanimoa. Sellaiset kumppanuudet toimisivat ehkä parhaiten.
