PAIMIO
Kunniaksi tekijöilleen, ylpeydenaihe paimiolaisittain. Yllättävä, tutunoloinen, nostalginen. Ai tuokin on tuttu kasvo!
Tässä ajatuksia, joita nousi esiin vahvasti paimiolaisin voimin toteutetun Päivät kuin unta- elokuvan ennakkoensi-illassa Bio Starassa Paimiossa perjantaina. Tulevana perjantaina elokuva lähtee valtakunnalliseen levitykseen.
Pitkälti Paimiossa kuvattu täyspitkä elokuva kiertyy tarinaksi ystävyydestä, salaisuuksista ja elämänmatkasta. Sen ovat käsikirjoittaneet tiiminä ohjaaja Mika Kiiskinen ja puolisonsa Kirsi Helin ja poika Jesse Kiiskinen . Helin toimii myös elokuvan tuottajana ja Jesse Kiiskinen vilahtaa myös elokuvan sivuosassa.
Elokuvan esittelytekstien mukaisesti kyse on draama-komediasta, joka tapahtuu kahdessa ajassa, nykypäivässä ja 70-luvulla. Tarinaa höystää aikaan sopiva musiikki, ja aikakauteen sopivat artistit, kuten vaikkapa Kaseva, Irwin, Sammy Babitzin.
Tarinan alussa Esko on jo kasikymppinen kuuluisa kirjailija, jolla on ollut tiivis ystäväpiiri nuoresta asti. Ainoastaan Heikki on kavereista enää jäljellä ja perinteisten pikkujoulujen jälkeen Esko päättääkin kirjoittaa seuraavan kirjansa nuoruutensa kesän vuoden -74 tapahtumista, joiden piti pysyä salaisuutena kuolemaan asti. Keski-ikäinen tytär Sanni, epäilee isällään muistisairautta, eikä tiedä onko tarina totta vai keksittyä, kunnes palaset alkavat loksahtaa kohdilleen.
Mari Perankosken ja Risto Tuorilan kasvot ovat valkokankaalta hyvinkin tuttuja, mutta heidän lisäkseen pääosissa nähdään kahdeksan muuta näyttelijää, joista ainakin Martta Entonen ja Elmeri Töyry ovat paimiolaisia tai paimiolaislähtöisiä. Sivurooleissa vilahtelee muitakin tuttuja kasvoja niin tiheään, että välillä valkokankaalle voisi kävellä sekaan moikkaamaan kaikki tuttuja. Siellä näyttäytyy myös Bio Staran isäntä itse, Jari Mäkilä , sekä joukko muita mm. paikallisilta teatterilavalta tuttuja: Merita Seppälä , Linda Johansson , Ruuben Strand tässä erikseen mainittuina. Lopputeksteissä tuttuja nimiä pyörii paljon.
Kuvauspaikoista keskeisin on Hiekkahelmen maasto, jossa 70-luvun nuoret seikkailevat ja leiriytyvät. Tarinassa parikymppinen Esko ( Tino Nummela) lähtee kavereiden kanssa kesäreissuun etsimään pappansa jättämää perintöä. Määränpäässä metsästä vaelluksen jälkeen löytyy luola ja aarrekin. Leiripaikalla taas on toinen leiriporukka, jonka kanssa viihdytään ja vähän tykästytäänkin, ja leffas vilaukset nykyaikaan paljastavat, että löytyi rakkauttakin eli Esko tapasi Hiekkahelmen rannalla myös tulevan puolisonsa.
”Perintö löytyy, salaisuuksia paljastuu ja lopulta ahneus sotkee ystävät heidän tahtomattaan asiaan, joka muuttaa jokaisen loppuelämän.”
Siinä mielessä tarina on perinteinen, että siinä todellakin on seikkailun ja romantiikan kupeessa myös hiukan jännitystä.
Musiikki tukee tarinaa ja rakentaa muistisiltoja 70-lukuun. Tutut maisemat näyttäytyvät valkokankaalla niin ”eri valossa”. Yksityiskohdat ovat jotenkin todella upeita kuten vaikka pyöreä Hoover-pölynimuri, joka palautti allekirjoittaneenkin omaan lapsuuden kotiin. Tiettävästi elokuvan 70-lukulaista tapahtumaympäristöä on rakennettu vahvasti paimiolaisin apuvoimin. Tuottaja Kirsi Helin on metsästänyt aikakauden atmosfääritarpeistoa hartaasti mutta ilmeisen onnistuneesti.
Tässä elokuvassa ei mässäillä seksillä ja viinalla, mikä on usein kotimaisille elokuville tyypillistä. Hyvä niin, sillä niin se on selvästi aidomman tuntuinen. Nuoruuden kaveruuden kuvaamisessa onnistutaan hyvin, henkilöhahmot ovat uskottavia. Ehkä välillä kuvailu sortuu pieneen naiiviuteen, mutta toisaalta sekin voi olla ikäänkuin 70-luvun henkeen sopivaa.
Hyvän mielen kokemus, viihdyttävä parituntinen. Ja todellakin niin jotenkin kotoisa.
Taina Tukia
Päivät kuin unta
ensi-ilta Finnkinon teattereissa 30.8.2024
kesto: 2 t 9 min
levittäjä: Mowow Film
ohjaus: Mika Kiiskinen
pääosissa: Risto Tuorila, Mari Perankoski, Elmeri Töyry, Tino Nummela, Eetu Nevala, Juho Piispanen, Joonas Pietilä, Martta Entonen, Ansa Timonen, Raimo Karppinen
