Tyttäreni kysyi taannoin, mikä on ollut paras ulkomaanmatkani. Vastauksenani on eittämättä parin vuosikymmenen takaiset matkani Sauvon veteraanien kanssa Karjalan ja Vienan taistelupaikoille. Kaikki alkoi äitini vaivihkaisesta valistamisesta sankarihaudoilla ja noilla reissuilla kipinä syttyi täyteen liekkiin. Aina kun tarvitsen virkistystä, ajattelen sota-aikaa ja hetken päästä huoleni ovat kohtuullistuneet.
Noilla matkoilla veteraanien hillitty charmi, omakohtainen tieto ja rankat kokemukset yhdistyneenä rauhalliseen kerrontaan huumorimaustein muuttivat minua. Jorma Mäkelän johtamilla reissuilla päästiin Venäjällä paikkoihin, joihin ei tavallisella turistilla ollut asiaa – vaikeakulkuisten ( lue mahdottomien ) teiden ja taistelupaikkojen sammaloituneille kummuille. Noissa pusikoissa kiehautettiin kymmenenkahvit haitarin soidessa, veteraanilaulujen kaikuessa metsissä, joissa oli koettu kovia. Pahimmilla paikoilla Summassa, Saarimäessä, Tali-Ihantalassa hiljaiset miehet katsoivat bussin ikkunasta nuoruutensa menetettyjä vuosia. Jorma näytti heidän haavoittumispaikkansa sormella osoittaen: ”Se ol täsä ”. Hiljaa tuijotimme juoksuhautaa. Nyt näitä miehiä ei enää ole.
Ensi viikolla tulee jatkosodan päättymisestä kuluneeksi 80 vuotta. Työ muuttuu perinteen säilyttämiseksi, keräämiseksi, tehtäväksi muistaa edelleen. Myös veteraanien leskien kuntoutuksesta pyritään huolehtimaan. Sotaveraaniyhdistysten olemassaolo päättyy ja siirtyy perinnetoimikunnille vuodenvaihteessa. Toimintaa rahoitetaan jäsenmaksujen avulla sekä Sauvossa myös Jorma Mäkelän rahastolla, johon yksittäisetkin ihmiset voivat tehdä lahjoituksen ottamalla sen esim. syntymäpäivämuistamisten kohteeksi. Lisätietoa tukijaksi ryhtymisestä saat allekirjoittaneelta sekä Sauvo-Karunan sotaveteraaniyhdistykseltä.
Mikkelin Sodan ja rauhan museo Muisto, Päämajamuseo, Haminan Veteraani- ja Hangon Rintamamuseo ovat tämän kesän lomakohteinani vahvistaneet käsitystä: Suomen säilyminen itsenäisenä oli ihme ja tunneista kiinni. Kukaan ei halua sotaa, mutta ilman puolustuskykyä Suomi on mennyttä. Tutustumalla henkilökohtaisesti tutkittavaan aiheeseen mielipiteen voi luoda itse. Siksi Sauvosta on jo vuosia viety juuri Mäkelän rahaston avulla 9. luokkalaiset tutustumaan sotahistoriasta kertoviin kohteisiin ja jaettu heille ” Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys” – vihkonen.
Karjalanmatkalta palatessa jäi Jorman viimeinen kommentti mieleen: ”Jos Suomi olisi miehitetty, tämä Sauvokin olisi pelkkää pusikkoa ja sotilasaluetta – täällä ei olisi sauvolaisia”. Niinkö? Tästä voi etsiä lisätietoa tutustumalla esim. Viron kansan historiaan, mutta se onkin sitten toinen juttu. Ehkä ensi kesän lomamatka ulottuu miehitettyjen valtioiden veret seisauttaviin vainojen museoihin.
Maija Itälä
Kirjoittaja on Sotien 1939-1944 perinnetoimikunnan jäsen.
