Kaksi alakoululaista poikaa leikkii MLL Piikkiön kerhotilan ulkopuolella, samalla he kurkkivat välillä ikkunasta sisälle, löytyisikö sieltä lisää leikkikavereita tai vaikka pientä välipalaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Piikkiön paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Tuulia Merivuori-Marisa kertoo, että paikka on lapsille ja nuorille tärkeä, koska yhteisiä oleskelutiloja ei lähialueilla juurikaan ole. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisten voimin, mutta vapaaehtoisia kaivataan lisää.
Tällä hetkellä toiminnassa on aktiivisesti mukana viisitoista vapaaehtoista, osa uusia ja osa vanhoja tekijöitä. Vapaaehtoisten avulla MLL pystyy järjestämään perhekahvilatoimintaa, sekä erilaisia aktiviteetteja lapsiperheille. Jos vapaaehtoisia löytyisi porukkaan lisää, toimintaa pystyttäisiin lisäämään, nyt se ei ole mahdollista.
– Perhekahvilat olivat ennenkin vapaaehtoisten vetämiä, mutta palkallinen järjesti iltapäiväkerhoa. Perhekahvilaa järjestettiin ennen kolme kertaa viikossa, kunnes menetettiin Nuppulan oma tila, eli noin koronaan asti, Merivuori-Marisa kertoo.
Vapaaehtoisille olisi suuri tarve. Yhdistyksen väki yritti saada vapaaehtoisia ikäihmisiä mukaan Kylämummit ja -vaarit toimintaan syksyllä. Toiminnasta tiedotettiin aktiivisesti, mutta mukaan saatiin vain yksi uusi henkilö. MLL:n kylämummit ja -vaarit ovat vapaaehtoisia, jotka toimivat lasten kanssa muun muassa perhekahviloissa, päiväkodeissa, kerhoissa, kouluissa ja kirjastoissa. Menneinä vuosina toiminta on ollut vilkasta, mutta nyt vapaaehtoisia on vaikea löytää.
– Täällä Piikkiössä on paljon perheitä, jotka toivoisivat, että heidän lastensa arjessa olisi läsnä joku varamummi tai -vaari. Kaikilla ei ole isovanhempia, tai isovanhemmat asuvat kaukana, eivätkä pysty osallistumaan lastenlasten arkeen.
– Moni lapsiperheen vanhempi kokee olevansa yksinäinen, sama koskee monia ikäihmisiä. Toivon, että nämä ryhmät kohtaisivat toisensa, Merivuori-Marisa lisää.
Perhekahvilaan saapuvat vanhemmat toivovat saavansa hetken hengähdystauon kiireisestä lapsiperhearjesta. Perhekahvilassa jutteluseuraa löytyy muista vanhemmista. Erityisen mukavia ovat kuitenkin ne hetket, kun kerhoon saapuu varamummi lukemaan, vaikka satua lapsille, ja kaikki kuuntelevat innolla, mitä vieraalla on kerrottavaa.
Yhteistyö auttaa jaksamaan
Miksi vapaaehtoisten löytäminen on nykyään niin vaikeaa?
Tuulia Merivuori-Marisa kaataa kahvia kuppiin ja pohtii tätä samalla. Ehkä yksi merkittävä syy on se, että yhteiskunnassa puhutaan paljon siitä, kuinka kiireistä ihmisten elämä on ja kuinka kuormittuneita kaikki ovat.
– Jos tietää, että kaikilla kova kiire ja stressi, ei silloin ole helppo pyytää toista mukaan vielä vapaaehtoistoimintaan.
Viisi vuotta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Tuulia Merivuori-Marisa toteaa, että yksi syy vapaaehtoistyön huolestuttavaan tilanteeseen on kaupungin tarjoaman ymmärryksen puute.
– Ennen saimme kaupungilta paljon enemmän taloudellista tukea toiminnan mahdollistamiseen, silloin toimintaa pystyi järjestämään säännöllisemmin. Kirjaston yläkerta on meille loistava kokoontumispaikka, ja olemme kiitollisia, että saamme kokoontua paikassa. Toivoisimme kuitenkin enemmän avointa vuoropuhelua ja yhteen hiileen puhaltamista toiminnan ylläpitämiseen.
Puheenjohtaja harmittelee, että Kaarinan kaupungilla ei tunnu olevan selkeää työntekijää, jonka vastuulla vapaaehtoistoiminta ja lapsiperheiden tukeminen olisi. Pienetkin asiat joudutaan hoitamaan usean virkamiehen kanssa, kun jokainen pyytää soittamaan jollekin toiselle.
– Hyvänä esimerkkinä on se, kun meidän yhdistyksen tavaroita siirrettiin vanhalta perhetalolta tänne kirjaston yläkertaan, eli nuokkarille kaupungin pakettiautoilla, mutta yksi tavaralasti katosi matkalla. Pyysimme, että kadonneet tavarat etsittäisiin mahdollisimman pian, mutta puoleentoista vuoteen asiaa ei ole saatu ratkaistua.
Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan paljon syntyvyyden laskusta. Merivuori-Marisa näkee, että kaupungeilla on tärkeä rooli siinä, kuinka lapsiystävällinen ympäristö perheille luodaan. Suuri apu olisi, jos byrokratian määrää voisi laskea, että vapaaehtoistyön pyörittäminen olisi helpompaa.
– Ei voi ajatella, että kyllä kaikilla Piikkiössä asuvilla on auto ja he voivat mennä Skanssiin kahville, kuten eräs virkamies totesi. Palvelut täytyy pitää oman kylän keskellä, vapaaehtoisten voimin, mutta ehdottomasti kaupungin tuella, Tuulia Merivuori-Marisa painottaa.
Paimiossa vapaaehtoisia
vielä löytyyEri yhdistyksissä kamppaillaan osittain samojen pulmien kanssa, mutta myös eroja löytyy. MLL Paimion toiminnanohjaaja Salla Järvinen kertoo, että Paimion MLL:n hallituksessa on aktiivinen joukko vapaaehtoisia ja muutama vanha hallituslainen häärii apuna edelleen. Esimerkkinä juuri käynnistyneen Nepsy-kahvilan ohjaajana toimii entinen hallituslainen Jenni Lehtonen . Hallituslaisia on toiminnassa mukana kymmenen, joista yksi on varajäsen. Noin 3-5 henkilöä on lisäksi mukana toiminnoissa ja tapahtumien järjestelyissä.
– Paikallisyhdistyksen kautta on myös Vistan koululla vapaaehtoisena lukumummi Hannele Korvenvalta , joka käy viikoittain lukemassa lasten kanssa, Järvinen iloitsee.
Vapaaehtoiseksi pääsee ottamalla yhteyttä perhetalo Hattaraan, tai vaikka keneen tahansa hallituksen jäsenistä. Mikäli paikallisesti ei löydy sopivaa puuhaa, hallitus auttaa etsimään vapaaehtoistyötä esimerkiksi MLL:n Varsinais-Suomen piirin kautta.
– Uskon, että vapaaehtoistoimintaan olisi varmasti monilla halua ja innostusta. Arki nykypäivänä on kuitenkin varmasti kaikilla melko kiireistä ja hektistä, jolloin oman arjen pyörittäminen täyttää viikon tunnit, eikä välttämättä jää aikaa tai energiaa vapaaehtoistyölle, Järvinen pohtii.
MLL Paimion porukka kiittelee kaupungin roolia. Salla Järvinen kertoo, että Paimion kaupunki arvostaa ja tukee MLL:n toimintaa ja on mahdollistamassa toimintaa niin tilan kuin toiminta-avustusten muodossa. Kaupungin tuki mahdollistaa yhdistyksen viikoittaisen säännöllisen toiminnan työntekijävetoisena
– Yhteistyö kaupungin kanssa on jatkunut vuosi. On hienoa, että kaupunki tukee toimintojamme, jotka ovat suuressa roolissa lapsiperheiden arjessa.
Kaupunki ottanut koppia
Paimiossa ei ole epäselvyyttä siitä, kenen pöydälle vapaaehtoistyön koordinointi kuuluu. Kaupungin hyvinvointiohjaaja Tiina Kalasniemi vastaa puhelimeen iloisesti ja kertoo heti, mitä kaikkea toimintaa kaupungissa järjestetään erityisesti ikäihmisille vapaaehtoisten voimin. Paltanpuiston palvelukeskuksessa vapaaehtoiset ovat lukemassa ikäihmisille sanomalehtiä, soittamassa, laulamassa, kertomassa tarinoita tai vaikka bingoemäntänä. Myös erilaisia eläkeläisille suunnattuja ulkoiluhetkiä ja seniorikahvilatoimintaa järjestetään vapaaehtoisten avulla.
– Pystyimme järjestämään pienet olympialaiset, kun vapaaehtoisia löytyi jopa kaksikymmentä, Kalasniemi iloitsee.
Vapaaehtoisten ringissä on mukana tällä hetkellä 20–30 henkilöä. Moni on ollut todella pitkään mukana. Mukaan on tultu lehti-ilmoitusten, mainosten ja puskaradion kautta.
– Meille on tärkeää, että pidämme vapaaehtoisista huolta ja olemme itsekin mukana toiminnassa. Vapaaehtoistyöstä pitää tehdä mielekästä, että porukkaa saadaan mukaan, Kalasniemi korostaa.
Mukaan kaivattaisiin lisää nuorempaa väkeä. Tällä hetkellä apua tarvittaisiin eniten niille, jotka eivät enää omin avuin pääse kotoa liikkumaan esimerkiksi tapahtumiin.
– Tarvittaisiin ihmisiä, jotka pystyisivät hakemaan kotoa mukaan toimintaan, mutta sellainen auttaminen vaatii hieman enemmän koulutusta. Moni kaipaisi kotiin juttukaveria, kun kynnys lähteä kotoa voi olla todella korkea.
Kaupunki on koordinoinut toimintaa jo vuosia. Vapaaehtoisten määrä on noussut sen myötä, kun vapaaehtoistyö on muuttunut monipuolisemmaksi. Toimintaan ei tarvitse sitoutua toistuvasti, jokaisesta kerrasta on aina apua. Jotkut osallistuvat keikkaluonteisesti kerran vuodessa, toiset viikoittain.
– Kannattaa olla minuun yhteydessä ja sovitaan aika, että voidaan puhua vapaaehtoistyön mahdollisuuksista, Kalasniemi vinkkaa.
Tällä hetkellä suunnitelmissa on myös aloittaa vertaisliikuttajien toimintaa. Myös ystäväpiirin toimintaa kehitetään ja aina on tarvetta erilaisten ryhmien ohjaajille.
FAKTA
Paimion kaupungin vapaaehtoisten tapaaminen 25.9. klo 10-15 Paltanpuistossa. Vapaa pääsy.
MLL Piikkiön paikallisyhdistyksen vapaaehtoisille tarkoitettu juhla lauantaina 5.10.
Vapaaehtoistyö on seuraurheilun kantava voima
Paimion Urheilijoiden puheenjohtaja Ari Haapanen tuntee seuratoiminnan salat kuin omat taskunsa. Paimion Urheilijoissa toimii tällä hetkellä kolme eri jaostoa, mäkihyppy-, yleisurheilu- ja hiihtojaostot. Jokaisessa on mukana paljon vapaaehtoisia. Yhteensä aktiivista porukkaa on noin 30-50 henkilöä. Vuosien varrella vapaaehtoisten määrä on vakiintunut.
– Eri jaostoissa on erilaisia tehtäviä, tekemistä löytyy varmasti kaikille. Kesällä yleisurheilukilpailuissa tarvitaan paljon vapaaehtoisia, Haapanen kertoo.
Urheiluseuran puheenjohtaja iloitsee, että heillä on tiivis joukko aktiiveja, jotka ovat jääneet toimintaan mukaan, vaikka omat lapset ovat aikuisia. Uusiakin vapaaehtoisia tarvitaan. Kilpailutapahtumiin tarvittaisiin lisää väkeä, mutta myös nuorempien ryhmiin tarvitaan lisää ohjaajia.
– Kun harrastajia tulee lisää, samalla tulee myös uusia aktiivisia vanhempia. Siksi on tärkeää, että meillä on tarjota mielekästä harrastustoimintaa lapsille ja harrastajien määrä pysyy korkeana vuodesta toiseen. Tällä hetkellä meillä on mukana paljon innokkaita liikkujia, mutta yleisurheiluun kaivataan lisää poikia, Haapanen vinkkaa.
Urheilukoulua kaivataan
Jos vapaaehtoisia löytyisi toimintaan lisää, seura pystyisi polkaisemaan jälleen käyntiin lasten urheilukoulun. 5–8-vuotiaille suunniteltu leikinomainen harrastusryhmä oli toiminnassa vielä kolme vuotta sitten, mutta uusia ohjaajia ei ole nyt löytynyt.
– Lapsia oli silloin suuri joukko ja urheilukerho oli suosittu ja tärkeä harrastus monelle lapselle.
Urheiluseuralla ei ole yhtään palkattua työntekijää, kaikki tehdään talkootyöllä. Haapanen kertoo, että yhteistyö kaupungin kanssa sujuu hyvin. Seuraparlamentti on ollut toimiva väylä vuoropuheluun kaupungin kanssa.
– Järjestämme vuosittain muutamia yhteisiä urheilukisoja kaupungin kanssa, joten silläkin tavalla yhteistyö toimii.
Niin moni taho tarvitsee vapaaehtoistyötä, että yksi työala vie herkästi tekijöitä muilta.
– Kaikilla on muitakin harrastuksia kuin liikunta. Uusia ohjaajia on yritetty hakea paikallisista yläkouluikäisistä nuorista, mutta on alueella asuu vain rajallinen määrä seuran lajeista innostuneita nuoria. Kaikki kivet on kuitenkin käännetty.
– Olemme luvanneet tuleville ohjaajille korvata matka- ja muita kuluja, mutta sekään ei ole ollut riittävä kannustin. Ehkä jollain aikuisilla sitten taas voi olla kynnys, ettei osaa ohjata lapsia, mutta me kyllä autamme kouluttautumaan. Teemme kaikkemme, että porukkaan olisi helppo hypätä mukaan, Haapanen toteaa.
