PAIMIO
Hämärä on jo laskeutunut, kun Paimion seurakuntatalon pihalla keltaliiviset Parkki-ryhmäläiset järjestäytyvät illan urakkaa varten. Parkki-ryhmä on Paimiossa toimiva katupäivystysryhmä, joka jalkautuu nuorten pariin perjantai-iltaisin muutaman kerran kuussa. Kaupungin nuorisopalveluiden, seurakunnan ja MLL:n paikallisyhdistyksen pyörittämä ryhmä haluaa tietää, miten nuorilla menee.
– Tarkoituksena on olla nuorille se turvallinen aikuinen. Me emme kyttää tai moralisoi, kaupungin etsivä nuorisotyöntekijä Kristina Mäntymaa sanoo.
Mäntymaa kertoo, että yleensä hän jalkautuu nuorten pariin Parkki-päivystyksessä työparin kanssa, mutta tämä perjantai on poikkeus. Työpari ei päässyt paikalle, mutta vapaaehtoisia on onneksi tavallista enemmän. Lähes kaikki vapaaehtoiset ovat mukana ensimmäistä kertaa, joten liikkeelle lähdetään yhtenä ryhmänä.
Illan suunnitelmana on kiertää nuorten suosimia oleskelupaikkoja. Yleensä nuoret kokoontuvat kirkkopuistossa, Vistan koululla, urheilukentällä ja Jokipuistossa.
– Kristina!, huuto kaikuu tyhjässä kirkkopuistossa.
Huutajina eivät kuitenkaan ole nuoret, vaan ryhmä aikuisia, jotka viettävät aikaa puiston penkillä virvokkeita nauttien. Mäntymaa johdattaa parkkilaiset porukan luo ja alkaa kysellä kuulumisia. Kaikki ovat hänelle tuttuja ja osa hänen entisiä nuoriaan, joiden kanssa hän on työskennellyt etsivän nuorisotyön kautta. Puheenaiheet vaihtelevat työasioista elokuvateatterin tarjontaan. Koska puiston porukka ei kuulu illan kohderyhmään, jatkamme pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen matkaa.
Kuulumisten vaihtoa ja huolenpitoa
Parkki-päivystystä pyritään järjestämään hyvän sään aikaan keväästä syksyyn. Ilmojen viiletessä myös kadut hiljenevät, kun nuoret siirtyvät sisätiloihin. Tämänkertainen Parkki-päivystys onkin todennäköisesti vuoden viimeinen, sillä syksy etenee kovaa vauhtia.
Vistan koulun pihalta kuuluu kovaäänistä musiikkia ja kiljahduksia. Osa nuorista jatkaa matkaansa ennen kuin ehdimme paikalle, mutta suurin osa jää istumaan paikalleen. Mäntymaa jututtaa 9.-luokkalaisten nuorten ryhmää ja kyselee heiltä illan suunnitelmista. Nuoret naureskelevat samalla, kun Juissi-purkki kiertää pöydässä.
Mäntymaa muistuttaa, että nuorisotila Tillintupa on myös auki, jos haluaa välillä poiketa sisätiloihin.
– Ei me mennä sinne, kun siellä puhallutetaan, nuoret ilmoittavat.
Hiukan kauempana muista istuu kaksi nuorta. Mäntymaa käy tarkastamassa, että heillä on kaikki kunnossa. Nuoret kertovat tehneensä tänään taksvärkkitöitä, jonka vuoksi he ovat tavallista väsyneempiä. He jutustelevat hetken Mäntymaan ja vapaaehtoisten kanssa.
Aidan toisella puolella musiikin soittajat ovat hävinneet, mutta musiikki jatkaa soimista. Yksi nuorista istuu keinuissa ja kysyy Mäntymaalta, miten hänen pikkuveljellään aidan takaa sujuu. Mäntymaa istahtaa toiseen keinuun ja he juttelevat hetken illan suunnitelmista ja fiiliksistä. Maassa lojuu tyhjiä lonkeropurkkeja.
– Muistattehan siivota jäljet, niin ei tule niin paljon sanomista koululta, Mäntymaa huikkaa, kun jatkamme eteenpäin.
”Ei meillä muutakaan paikkaa ole”
Vuodesta 2012 asti nuorisopalveluissa työskennellyt Mäntymaa kertoo, että nuorisokulttuuri on vuosien saatossa muuttunut. Nykyään entistä harvempi nuori istuu ulkona pussikaljoineen, ja päihteettömyys on nuorten keskuudessa yhä tavanomaisempaa. Nuorten kokoontumiset eivät myöskään yleensä aiheuta melua suurempaa häiriötä.
– Minun historiani aikana poliisit on jouduttu soittamaan paikalle 2–3 kertaa, ja edellisestäkin kerrasta on monta vuotta aikaa, Mäntymaa kertoo.
– Eniten häiriötä Paimiossa aiheuttaa liikennekäyttäytyminen, sillä nuoret tietävät, ettei poliisi tänne seudulle kovin herkästi lähde, hän jatkaa.
Illan päätteeksi jakaudumme kahteen ryhmään, joista kokeneimman vapaaehtoisen, Jari Mäkilän luotsaama porukka lähtee autolla kohti Jokipuistoa. Me suuntaamme takaisin alatalolle, josta valot ovat jo sammuneet. Samat nuoret ovat edelleen paikan päällä ja myös aiemmin musiikkia soittanut porukka on palannut takaisin. Mäntymaa tarkastaa taskulampun valossa nuorten kunnon ja vaihtaa heidän kanssaan pari sanaa.
– Tillintupa on auki tänään kahteentoista asti, hän muistuttaa, kun poistumme paikalta.
Myös Kirkkopuisto on hiljentynyt, kun rauhallinen perjantai-ilta kääntyy kohti loppuaan. Aiemmin jututtamaamme taksvärkkitöitä tehneet nuoret istuvat puiston penkillä kahdestaan. He kuittaavat kaiken olevan edelleen hyvin. Mäntymaa kysyy, miksi nuoret viettävät aikaa koulun pihalla.
– Ei meillä oikein muutakaan paikkaa ole, toinen nuorista sanoo.
He ovat tietoisia siitä, että koulun pihalla on valvontakamerat ja kertovat, että välillä vartijat tulevat häätämään heidät pois, asiallisesti kylläkin. Parkki-toiminta saa nuorilta kiitosta.
– On hyvä, että meitä käydään katsomassa ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa, nuoret toteavat ja toivottavat meille hyvää illan jatkoa.
