SAUVO
Kun ajaa Sauvon keskustasta Sauvon-Kemiöntietä kohti Kemiötä, siintää oikealla maisemassa muutamaa metsäsaarekkeen aiheuttamaa poikkeusta lukuun ottamatta klassinen suomalainen näkymä: iso, syyskuisen kellertävän ruskeana näyttäytyvä kilometrien matkalle aukeava peltoaukea, jota halkoo vuosisatoja maataloutta tukenut jokiuoma; Sauvonjoki.
Kun katsoo rakennuskantaa tien varrella, näkyy myös, missä vaiheessa valtaosa peltoaukeaman laidalle muutamaan sadan metrin välein pystytetyt asuinrakennukset ovat kohonneet kohti taivasta: sota-ajan jälkeen, silloin kun rintamamiestaloja pystytettiin eri puolille Suomea kiivaassa tahdissa.
Yhden metsäsaarekkeen kohdalla käännyn pääväylältä oikealle pienelle hiekkatielle, ja hetken kuluttua metsän siimeksestä avautuu näkymä kuin 1960- tai 1970-lukulaisen kotimaisen elokuvan alkutekstien perään: sopivasti somisteltu rintamamiestalo, jota osin verhoaa vehreä omenapuutarha. Pihapiirissä puolestaan ryhdissä seisovat entinen navetta- ja kuivurirakennus. Kaikki sulassa sovussa, aivan kuten ne on tähän maisemaan alun perin jo lähes 80 vuotta sitten suunniteltu.
Tähän näkymään ihastuivat myös runsaat kolmekymppiset Iines Mäkinen ja Tuomas Parkkunen aika tarkkaan puoli vuotta sitten.
– Olimme jo jonkin aikaa etsineet tämän tyyppistä taloa Paimio–Sauvo-akselilta, ja ehkä vielä enemmän Sauvon suunnalta. Alla oli jo kymmenkunta näyttöä, joten voi sanoa, että vertailupohjaa oli jo ihan mukavasti. Sitten saavuimme nykyisen kotimme pihaan ja jotenkin kaikki palaset loksahtivat heti hyvin kohdalleen: oli sopivan kokoinen tontti, hyvässä kunnossa oleva asuinrakennus ja myös siistit piharakennukset. Vehreyttä, maisemia ja omaa rauhaa sekä tilaa, Mäkinen ja Parkkunen muistelevat keväistä iltapäivää nyt, kun kesä on vaihtunut syksyksi ja edessä on ensimmäinen talvi uudessa kodissa.
”Kai tällainen vanha tilakeskus oli alusta asti jonkinlaisena unelmana”
1,5 vuoden näyttörumba
Mäkisen ja Parkkusen asuntotiirailu alkoi toden teolla kuitenkin jo vuoden 2022 puolella. Asunto Littoisten Verkatehtaalla alkoi käydä pieneksi, ja vuoden 2023 aikana asunnonmetsästys sai vielä aimo annoksen lisäkierroksia, kun pariskunta sai tiedon perheenlisäyksestä vuoden 2024 alkajaisiksi. Tammikuussa syntynyt Aatos -poika pääsikin siis ensimmäiseen muuttorumbaansa käsiksi jo alle puolivuotiaana.
– Kai tällainen vanha tilakeskus oli alusta asti jonkinlaisena unelmana, vaikka kävimme katsomassa myös muunlaisia kohteita ja myös Paimio–Sauvo-sektorin ulkopuolella. Toukokuussa teimme sitten viralliset kauppakirjat, ja kesäkuun lopulla edessä olikin jo muutto. Onhan tämä ollut sen jälkeen aika erilaista arkea kuin mihin Littoisissa ja opiskeluaikana Turussa oli tottunut. Mutta ainakin toistaiseksi voi sanoa, että pelkästään hyvällä tavalla erilaista, Mäkinen hymyilee.
Vuonna 1948 valmistunutta rintamamiestaloa on laajennettu vuonna 1987, ja nykyisin kahdessa kerroksessa tilaa riittääkin reilusti toista sataa neliötä. Pihapiirin vanha navettarakennus ja kuivuri ovat myös suoraryhtisiä, jonka lisäksi talon välittömässä läheisyydessä on myös maakellari ja grillimaja. Talon pihaan johtava tie päätyy käytännössä siihen.
– Naapuri on tien toinen käyttäjä, mutta muuta liikennettä ei ole. Joten todella rauhassa saa olla, vaikka matkaa Sauvon-Kemiöntielle ei olekaan kuin reilut sata metriä, Parkkunen huomauttaa.
”Voi mennä pihalle ja olla vain tekemättä mitään sen erikoisempaa. Littoisissa sellainen olisi tuntunut hölmöltä.”
Seutu entuudestaan tuttua
Siinä mielessä muutto Sauvoon ei ollut perheelle hyppy tuntemattomaan, että Mäkinen on kotoisin alun perin Paimiosta, ja Parkkunen Sauvosta. Jossain määrin voidaan siis puhua myös takaisin kotikonnuille muuttamisesta.
– Vaikka olenkin kasvanut Paimiossa, on Sauvo tullut tutuksi isovanhempien mökkikuntana ja totta kai täällä on liikuttu muutenkin vuosien saatossa. Siinäkin mielessä Sauvo tuntui heti aika loogiselta kohteelta etsiä sopivaa kotia, Mäkinen sanoo.
Koska haaveissa oli kuitenkin nimenomaan vanhan tilakeskuksen löytäminen, opettivat lukuisat näytöt monia käytännön asioita matkan varrella. Esimerkiksi sitä, mitä asioita välittäjiltä on tärkeää kysyä, ja mitä puolestaan kannattaa itse ottaa selville jo ennen varsinaista näyttöä.
– Onhan se aivan eri maailma jos vertaa vaikka johonkin turkulaiseen kerrostalokaksioon. Minkälainen tie johtaa perille, kuka sen kunnossapidosta ja talvihoidosta vastaa? Onko tielle kenties jonkinlaisia rasitteita? Kiinteistörekisteriin tutustuminen antaa vastauksen jo moneen olennaiseen kysymykseen, ja toki välillä näytöissä huomasi, että aika paljon omaa aktiivisuutta vaaditaan, että saa asioita selville, Parkkunen miettii.
Ensimmäinen talvi edessä
Ensimmäinen puolikas kesä uudessa kodissa on mennyt vauhdilla, ja seuraavaksi edessä onkin hieman erilainen ajanjakso – pimeä, ja varmasti osin kylmäkin talvi. Moneen asiaan voi varautua etukäteen, mutta osa tulee varmasti myös yllätyksenä eteen.
– Aatos sai ristiäislahjaksi isoisältään traktorin, joten sillä olisi sitten tarkoitus pitää tietä auki talvella. Sekin kuuluu nyt meidän vastuulle. Toisaalta ainakin näin ennen ensimmäistä talvea asiaan suhtautuu ihan odotuksella ja innolla. Mutta toki, voihan se tilanne olla sitten muutaman lumitalven jälkeen jo erilainen, Parkkunen hymyilee.
– Niin ja eipä siitäkään ole vielä tietoa, miten paljon taloa pitää lämmittää, kun pakkaset saapuvat. Sekin selviää sitten tulevien kuukausien aikana, hän jatkaa.
Ennen kaikkea se, mitä Mäkinen ja Parkkunen lähtivät alun perin Sauvosta etsimään, on löytynyt. Eli oma tila ja rauha.
– Nyt voi laittaa Aatoksen ulos päiväunille vaunuissa, ja puuhailla itse samalla jotain muualla pihalla tai sisätiloissa itkuhälyttimen päässä. Ei sellaista oikein voinut kuvitella edes Littoisissa, vaikka sekään nyt ei vielä mikään valtavan hektinen asuinkeskus ole, Mäkinen sanoo.
– Ja toinen asia on sellainen maaseudun tila ja rauha, joka on aivan erilaista. Voi mennä pihalle ja olla vain tekemättä mitään sen erikoisempaa. Littoisissa sellainen olisi tuntunut hölmöltä – mennä nyt taloyhtiön pihamaalle istuskelemaan ja katselemaan taivaanrantaa. Täällä se on ihan ok, tai ei ainakaan kukaan ole näkemässä, Mäkinen naurahtaa.
Vaivattomasti osaksi yhteisöä
Sauvosta asuinkuntana perheelle on jäänyt ensimmäisten kuukausien perusteella pelkästään positiivinen mielikuva. Lapsiperhe on otettu heti osaksi yhteisöä, ja esimerkiksi lapsiperheiden omassa Whatsapp-ryhmässä jaetaan jatkuvasti vinkkejä erilaisista aktiviteeteista, joita kunnan alueella järjestetään.
– Kaikkiaan sellainen yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen tuntuu olevan tärkeää. Emme olleet edes ehtineet vielä muuttaa Sauvoon, kun vapputapahtumassa meidät toivotettiin jo tervetulleiksi tänne, Mäkinen naurahtaa.
Myös kunnan palvelut ovat riittävät, eivätkä he ainakaan tällä hetkellä kaipaa mitään erityistä lisää.
– Meidän harrastuksemme, eli ulkoilu, retkeily, valokuvaus ja kalastus ovat kaikki sellaisia, joita pystyy Sauvossa toteuttamaan oikein hyvin. Tai itse asiassa kalavedet ovat nyt jopa paljon lähempänä kuin ennen, Parkkunen miettii.
