Havahduttavin hetki sieniretkellämme oli se, kun veljenpoikani kertoi ajatuksiaan viikonlopun vietosta. He olivat tehneet päätöksen jättää älylaitteet kotiin ja koko viikonloppu oli touhuttu kaikkea muuta. Aluksi ajatus kokonaisesta viikonlopusta ilman pelejä ja suoratoistopalveluita oli kuulemma tuntunut tylsältä, mutta lopputulos olikin jotain muuta. ”Tosi kivaa, kun ei ole tuijotettu padia”, hän huikkasi ja jatkoi matkaansa seuraavan suppilovahveroesiintymän luo kori keikkuen.
Lasten ja nuorten ruutuajasta puhutaan paljon. Syksyllä koulujen kännykkäkiellot nousivat otsikoihin monessa mediassa. Välillä tuntuu siltä, että kieltämällä lapsilta älylaitteiden käyttö, ratkaistaisiin yhtäkkiä kaikki ongelmat Pisa-tulosten putoamisesta, nuorten syrjäytymiseen ja koulujen keskittymishäiriöihin.
Lasten ruutuajalla on tärkeää olla rajat, mutta entä meidän aikuisten? Tilastokeskuksen tuoreimman tutkimuksen mukaan vietämme aikaa erilaisten ruutujen ääressä joka päivä keskimäärin 4 tuntia 26 minuuttia. Varsinkin puhelin tuntuu liimaantuneen monen käteen niin bussissa, ravintolassa kuin kotona sohvallakin.
Neljässä ja puolessa tunnissa ehtisi keräämään aikamoisen sienisaaliin. Samalla saisi palkaksi alhaisemman sykkeen ja verenpaineen sekä laskeneet stressihormonitasot, sillä metsässä oleskelulla on monia tutkittuja terveysvaikutuksia. Asiantuntijoiden mukaan terveyshyödyt alkavat näkyä jo muutamien minuuttien kuluessa, joten kuvittele mitä useampi tunti tekisikään.
Meille suomalaisille metsä ei onneksi useinkaan ole kovin kaukana. Ja vaikka laajat metsäalueet täällä Varsinais-Suomessa valitettavasti rajoittuvat kansallispuistoihin, voi omasta lähimetsästä löytää eväitä oman luontoyhteyden säilymiseen. Oli se sitten sienten keräämistä tai vain ihan rauhassa hengittämistä. Ehdotankin, että varastamme ruutuajasta osuuden ja siirrämme sen metsäajaksi.
