Viime vuonna Sauvosta nousi julkisuuteen talo, josta puhuttiin luvattomana. Brysselissä suomalaisen ruuan myynnin ja markkinoinnin parissa työskennellyt pariskunta Pia Tapio-Knuuttila ja Tapio Knuuttila hankkivat merenrantakiinteistön Sauvosta lokakuussa 2020, kun korona-ajan sulku ajoi heidät Keski-Euroopasta Suomeen. Kiinteistöllä oli vuonna 1981 rakennettu päärakennus, jota he innolla remontoivat ja jossa he viettivät maskitonta aikaa.
Koronan hellitettyä viime kesänä pariskunta aikoi luopua isosta talostaan ja palata töihin Keski-Eurooppaan. Siitä alkoi tapahtumavyyhti, jonka yksi tärkeä lopputulema tuli vastaan tällä viikolla.
Kun he aikoivat lähteä myymään kiinteistöä, kävi ilmi, että Sauvon kunnan arkistoista ei löytynyt merkintää siitä, että päärakennukselle olisi koskaan tehty käyttöönotto- tai lopputarkastusta. Viranomaisten kannalta katsoen talon rakennuslupa oli rauennut ja talo asuinkäyttöön luvaton. Kiinteistönvälittäjä kieltäytyi ottamasta kohdetta myyntiin.
Alkoi selvittelytyö, jossa tutkittiin paitsi sitä, että Knuuttiloille talon myynyt välittäjä ei infonnut talon laittomuudesta ostajia lainkaan, myös sitä, miten luvattoman talon osalta pitäisi toimia: pitääkö hakea rakennuslupa ja saattaa talo myyntikuntoon, ja mitä se maksaisi.
”Käytännöllinen päätös”
Sauvon tekninen ja ympäristölautakunta teki keväällä päätöksen, ettei se vaadi tämän ikäisiltä rakennuksilta mitään. Kunta siis vapautti kiinteistönomistajan vastuusta ja vaikka lopputarkastus puuttuu, ei tarvitse käynnistää myöskään uutta rakennuslupamenettelyä.
Tällä viikolla Sauvon kunnan rakennustarkastaja Lasse Kujanpää ilmoitti Knuuttiloille, että kunnan tulkinnan mukaan päärakennuksen olotilaksi on kirjattu valmis ja valmistumispäivämääräksi 1.1.1982. Knuuttilat laittoivat samantien talon myyntiin.
Koska kunnassa siis päätettiin, että aikaraja ”luvattomien” rakennusten tutkinnassa on vuosi 1983, niin Knuuttiloiden taloa koskeva ongelma kunnan ja myös Knuuttiloiden kannalta katsoen raukesi. Rakennusvalvonnan ohjauksessa ympäristöministeriössä toimiva lainsäädäntöneuvos Pekka Virkamäki sanoo, että kunnan tekemä linjaus tietyn ikäisten lopputarkastamattomien talojen osalta oli käytännöllinen päätös. Hän muistuttaa, että rakentamisen valvonnan kannalta tällaisella loppukatselmuksella ei ole ollut sellaista merkitystä kymmeniä vuosia sitten rakennettaessa. Vasta viimeisten 15-20 vuoden aikana vaatimukset ovat kiristyneet, osin kiinteistönvälityksen valvontaa ja asuntolainoituksen vakuuksia koskevien vaatimusten vuoksi.
– Ja jos ajatellaan näitä vanhempia rakennuksia, niin rakennusvalvonnan taso ja tapa tehdä sitä on ollut kunnissa hyvin eritasoista. Kohteita on valvottu suullisesti, on juostu rannassa ja juotu kahvit ja kirjaaminen virastolle palatessa on voinut unohtua. Kun tekijät ovat vaihtuneet, asiat ovat jääneet kesken. Käytännöt ovat vaihdelleet kunnittain. Lisäksi yksi käytännön ongelma rakennusvalvonnan kannalta on jo se, että loppukatselmuksessa pitäisi paikalla olla alkuperäinen pääsuunnittelija ja vastaava mestari, ja sellaisia ei enää tämän ikäisissä, eikä oikein nuoremmissakaan löydy.
Virkamäki toteaakin, että jopa tuoreempienkin kohteiden osalta Sauvon kunnan päättämä alle 40 vuotta on pitkä aika.
Kuluttavat kuukaudet
Knuuttiloiden kannalta kulunut reilu vuosi on ollut kuluttava. Hehän hankkivat talon, jonka oli tarkoitus olla rauhoittava korona-ajan kotimaan tukikohta heille ja perheelle, mutta kävi ilmi, että heillä oli käsissään ongelmakohde, joka myytiin heille tietoisesti tietoja salaten. Talon myyneen Espoon Kodit Oy:n kiinteistönvälittäjälle oli lähetetty Sauvon kunnasta sähköpostitse tieto, että kiinteistön päärakennuksesta ei löydy mitään asiakirjoja. Myyntiesitteessä ja kauppakirjassa ei tätä tietoa ole, eikä välittäjä sitä Knuuttiloille kertonut.
