Vierailu hautaustoimistossa saattaa kuulostaa ahdistavalta. Harvoinpa siellä käydään muuten kuin suuren surun kohdatessa. Meistä jokainen joutuu todennäköisesti jossain vaiheessa osallistumaan läheisensä hautajaisten järjestämiseen. Samalla herää ajatus oman elämän rajallisuudesta.
Omien hautajaisten suunnittelu on nykyään entistä yleisempää. Ja miksipä ei. Suunnittelemme nykyään elämäämme eteenpäin kellon tarkkuudella ja täytämme kalenteriviikonloput menoilla jo moneksi viikoksi, ellei kuukausiksi eteenpäin. Miksi emme suunnittelisi myös kuolemaamme?
Tuhkaus on ylivoimaisesti suosituin hautaustapa, mutta senkin jälkeen tuhkan sijoittamiselle on runsaasti vaihtoehtoja. Perinteisesti tuhkat on laskettu maahan uurnassa, mutta yleistyvä tapa on myös tuhkan sirottelu. Sirotella voi muistolehtoon, mereen, omalle maalle tai jopa omaan mökkirantaan. Tuo viimeinen ajatus tuntuu jotenkin lohdulliselta. Että voisi keinahdella tuonpuoleiseen tuttujen laineiden loiskiessa ympärillä.
Suunnittelua varten voi hautaustoimistosta käydä hakemassa hautausjärjestelyvihkosen, joka pitää sisällään sarjan kysymyksiä järjestelyistä. Sitä täyttämällä voi ilmaista läheisilleen oman tahtonsa ja vähentää samalla jo valmiiksi vaikean ajan painetta. Vihkoseen voi kirjata kaiken arkkutyypistä musiikkiin, puhujista kukkasiin ja vieraista hautapaikkaan. Tilaa on myös päivityksille, jos mieli sattuu vuosien saatossa muuttumaan.
Oman näköiseksi hautajaisia voi muokata myös arkku- tai uurnavalinnalla. Varsinkin uurnissa vaihtoehtoja on valtavasti. Itselle ei olisi tullut mieleenkään, että omat tuhkat voisi pyytää marjapuuronpunaiseen, kukkakuvion koristeltuun ja ekologiseen olkipuristeesta valmistettuun uurnaan. Arkunkaan ei tarvitse välttämättä olla valkoinen, se voi olla vaikka kirkkaan pinkki, kertoi hautaustoimiston johtaja.
Kuoleman ajattelu on aina ollut minulle vaikeaa. Se lopullisuus on jotain sellaista, mitä on vaikea ymmärtää. Ehkä omia hautajaisia suunnittelemalla siihen voisi saada jotain kaivattua konkretiaa. Loppujen lopuksi se on meillä kaikilla edessä ja olisi hienoa, jos siihen pystyisi suhtautumaan levollisin mielin. Ehkä pyydän, että minulle saa sytyttää kynttilän sitten joskus juurikin sinne mökkirannan laiturille.
