PAIMIO
– Tilaisuus kokonaisuudessaan oli erittäin lämminhenkinen ja yleisöä oli paikalla koko salin täydeltä eli lähes 70 henkeä, kertoo Paimion Sotaveteraanit ry:n viimeiseksi puheenjohtajaksi jäänyt Kyösti Vuontela.
Juhlan tarkoituksena oli osoittaa kiitollisuutta sotaveteraanityön ahertajille, ja samalla siirtää perinteen jatkuminen uudelle yhdistykselle eli Sotien 1939-1945 Paimion Perinneyhdistys ry:lle. Vahdinvaihdon tunnelmaan yleisön johdatti heti alkuun Varavirta-yhtye, joka esitti jatkosodan aikaisen suositun iskelmän Kodin Kynttilät.
Vuontela totesikin tervehdyksessään kappaleen tuovan hänen mieleensä oman kodin tunnelman lisäksi sen, miten koti ja kotiseutu on varmasti ollut monen paimiolaisen rintamasotilaan mielessä taistelujen aikana ja kodin sekä rakkaiden muisteleminen on antanut turvaa ja voimaa vaikeina hetkinä.
– Paimiolainen yhteisö ja sen eri osa-alueet ovat muodostaneet upean kokonaisuuden, jossa sotasukupolven ja sen jäsenten sekä sotaveteraanien ja heidän puolisoidensa kunnioitus on ollut lämminhenkistä ja kiitettävää. Paimion Sotaveteraanit ry ehti toimia 57 vuotta, totesi Vuontela kiittäessään eri tahoja tuesta ja mukanaolosta Paimion Sotaveteraanit ry:n toiminnassa.
Vuontela kertoi, että Paimion viimeinen sotaveteraani, Paimion sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Eero Heimo kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 3.10.2024. Kun Vuontela ja Jorma Hanhiala laskivat sotaveteraanien havuseppelettä, omaiset olivat valinneet taustalle Veteraanin iltahuudon.
Samaan kappaleeseen päätettiin myös yhdistyksen juhla, yhdessä liikuttuen, sillä esilaulajina toimi Paimion sotaveteraanien perinnekuoro.
Kappaleen sanoissa kiteytyvät ajatukset tulevasta.
– Muistojen ei saa antaa himmetä.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.”
Toiveena sujuva siirtyminen perinneaikaan
Juhlapuheen pitänyt Sotien 1939-1945 Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja evl, evp Joni Lindeman kertasi Sotaveteraanitoiminnan merkitystä veteraanisukupolvien auttamisessa ja tukemisessa. Edunvalvonnan lisäksi isossa roolissa on ollut veteraanien ja heidän puolisoidensa sujuvan arjen tukeminen. Näin on maksettu kunniavelkaa paitsi paikallistasolla, myös alueellisesti ja koko maan tasolla.
– Yhden aikakauden päättyessä siirrytään uuteen. Tammenlehvän perinneliitto ja sen alaisuudessa toimivat alueelliset perinneyhdistykset ja paikalliset perinnetoimikunnat huolehtivat alueen veteraanien ja heidän leskiensä etujen valvonnasta ja tukemisesta loppuun asti. Samalla perinneyhdistys huolehtii sotasukupolvien perinteen siirtämisestä tuleville sukupolville.
Varsinais-Suomen perinneyhdistys pyrkii profiloitumaan nimenomaan kotirintaman kokemusten ja perinteen taltioinnissa. Tässä paikallisilla toimikunnilla on Joni Lindemanin mukaan keskeinen rooli.
– Perinneyhdistys ei näiden kokemusten keräämisessä, taltioinnissa ja viestinnässä rajoitu pelkästään vuosiin 1939–1945. Aikaikkuna on vuodet 1939–1952. Silloin, 18. syyskuuta 1952 viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman. Myös suojeluskunnat ja Lotta Svärd ovat merkittävä osa sotasukupolvien perinnetyössä.
Perinteen ylläpitämisessä ja taltioinnissa myös kouluilla on merkittävä rooli. Siksi on pyrittävä sitouttamaan koulut ja sivistystoimi siihen, että keskeisistä sotasukupolvien kokemuksista kerrotaan nuorille.
– Teemapäiviin perinnetoimikuntien edustajat voivat tuoda oman tervehdyksensä. Nuorille voi esitellä sankaritauluja ja sankarihautausmaita kertoen niiden tarinaa ja sitoen tarinan omaan paikkakuntaansa. Historian ja yhteiskuntaopin ryhmätössä nuoret voivat kerätä historiatietoa eri lähteistä paikallisen perinnetoimikunnan avulla, listasi hän keinoja.
Veteraanisukupolvien perintö on pidettävä kirkkaana osana suomalaisuutta. Sotasukupolvien kokemukset niin sodan kuin sodan jälkeisinä aikoina ovat osa meidän kansallista narratiiviamme, kertomusta siitä, keitä me suomalaiset oikein olemme, totesi Lindeman puheessaan.
Juhlassa tervehdyksensä esittivät myös kaupunginjohtaja Jari Jussinmäki ja Paimion kirkkoherra Miika Rosendahl. Sotaveteraanin tytär Tuula Lauri esitti monologin.
FAKTA
Huomionosoituksia
Suomen Sotaveteraaniliiton sinivalkoisessa nauhassa kannettavat mitalit: Jukka Virtanen, Mikko Poikkimäki, Heikki Kuparinen, Hannu Salminen, Simo Paavilainen, Liisa Tommila, Jari Aalto, Timo Rinne, Jouni Lehtiranta, Laura Lankinen, Sanni Tuuppa, Miika Rosendahl, Armi Laakso, Juhani Kopponen, Heikki Miettinen, Jorma Kakkonen ja Merja Willberg.
Pöytästandaarit Jari Jussinmäki, Miika Rosendahl, Tarmo Lindeman, Joni Lindeman, partiolippukunta Kairankiertäjät/ vastaanottajana Lauri Harkia ja Esko Laine.
( Kairankiertäjät korjattu saajaksi 12.11.)
Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin kokouksessa 5.11.2024 päätettiin myöntää Sotien 1939-1945 Paimion Perinneyhdistyksen hallituksen jäsenille hopeisia jäsenansiomerkkejä.
Merkit luovutetaan myöhemmin Paimiossa pidettävän kokouksen yhteydessä: Kaisu Hellström, Heikki Kuparinen, Laura Lankinen, Simo Paavilainen, Mikko Poikkimäki, Liisa Tommila ja Jukka Virtanen.
Sotien 1939-1945 Paimion Perinneyhdistys
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen sotien 1939-1945 sotasukupolven Paimion alueellisena perinneyhdistyksenä, hoitaa ja vaalia sotasukupolven perinteitä ja arvoja, ylläpitää yhteenkuuluvuutta, yhteisvastuuta ja isänmaallista henkeä sekä turvata veteraaniperinteen säilyminen.
Yhdistys jatkaa Paimion Sotavetaraanien Tuki ry.n toimintaa. Sen puheenjohtaja on Jukka Virtanen.
Perinnetyön muotoja Paimiossa jatkossa
- erilaiset tukimuodot
- muistomerkkien hoitaminen
- Korpelan korsun ja museotykin hoitaminen
- kunniavartiot
- juhla- ja muistopäivien järjestelyt
- perinteenkeruu, tallennus, tutkimuksen käyttöön asettaminen ja jakaminen yleisölle
- perinteen esilletuonti esim. julkaisuissa, paikallislehdissä, verkossa, näyttelyissä, tempauksilla
- perinteen siirtäminen lapsille ja nuorille esim. kouluyhteistyön kautta
- perinnepäivät
