Kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunaan, tarjottavat esille ja TV päälle. Kärjistäen voisi sanoa, että näin suomalaiset viettävät itsenäisyyspäivää. Eikä se kauhean kaukana totuudesta varmastikaan ole. Valtakunnan päätapahtumaa, tasavallan presidentin juhlavastaanottoa eli Linnan juhlia seurasi viime vuonna television välityksellä lähes kolme miljoonaa suomalaista.
Tämä, jos mikä kuvastaa juhlintamme luonnetta hienosti. Kuinka monessa muussa maassa tuijotetaan ohjelmaa, jossa ihmiset kättelevät toisiaan tuntikaupalla?
Suomessa itsenäisyyspäivän juhlinta on aina ollut hillittyä. Syitä sille löytyy pidättyväisestä kulttuuristamme, mutta myös historiastamme. Itsenäisyyden saavuttamiseksi ja siitä kiinni pitääksemme olemme joutuneet käymään sotia. Monet itsenäisyyspäivän juhlallisuudet keskittyvätkin oikeutetusti sotaveteraaniemme muistamiseen.
Paimion viimeinen sotaveteraani siunattiin haudan lepoon tänä syksynä. Mutta vaikka veteraanien poistuminen keskuudestamme on surullista, se kertoo kuitenkin paljon ajasta, jota olemme saaneet elää sotien jälkeen: rauhan ajasta. Rauha ei synnytä uusia veteraaneja.
Kaikki eivät kuitenkaan jää itsenäisyyspäivänä rauhassa kotisohvalle TV:n ääreen. Tänäkin vuonna Helsingissä yhtä aikaa Linnan juhlien kanssa järjestetään useampia ääriliikkeiden mielenilmauksia. Osaan niistä osallistuu myös hallituspuolueen kansanedustajia, jotka ovat ilmoittaneet jättävänsä niiden vuoksi Linnan juhlat väliin.
Linnan juhlien teema tänä vuonna on Yhdessä. Tasavallan presidentin kanslian mukaan vieraiksi on kutsuttu erityisesti henkilöitä, jotka ovat edistäneet yhteisöllisyyttä ja koonneet eri taustoista tulevia ihmisiä yhteen. Ja vaikka mielenosoituksessa varmasti marssitaan yhdessä, koko kansaa yhdistävää motiivia äärioikeistolaisia kytköksiä sisältävästä soihtukulkueesta tuskin löytyy.
Itsenäisyytemme alkuvuosina suomalaiset olivat jakautunutta kansaa. Sisällissodan mainingit löivät lujaa kiilaa eri yhteiskuntaluokkien väliin. Lopulta kansamme yhdisti se kaikista pahin: sota. Rintamalla yhteisen vihollisen edessä erimielisyydet oli pakko unohtaa.
Tällä hetkellä Euroopassa käydään avointa sotaa, ja polarisaatio jakaa ihmisiä poteroihinsa ympäri maailmaa. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Se olisi hyvä muistaa, yhdessä.
