PAIMIO
Pari C:tä, muutama M, yksi A ja yksi E. Ylioppilas Elsa Sahlströmin kädessä on uunituore tutkintotodistus arvosanoineen. Hän on suorituksestaan oikeutetusti ylpeä.
– Kun aloitin lukion, ajattelin, että jos pääsen ylioppilaaksi, niin se tapahtuu A:n papereilla. Kurssiarvosanani eivät koskaan ole olleet mitenkään erityisen hyviä. C ja M ovat minulle oikeasti todella hyviä, vaikka joku muu saattaa pitää niitä vähän huonompina. Ja se, että minulla on siellä yksi E, on tosi iso juttu.
Sahlström suoritti lukiourakkansa kolmessa ja puolessa vuodessa. Opiskelun pidentäminen oli tietoinen valinta, sillä lukioon pääseminen ei ollut itsestään selvää. Sahlström sairastui syömishäiriöön kahdeksannella luokalla, ja sairaus pahentui nopeasti kesällä rippikoulun jälkeen.
– Olin melkein koko yhdeksännen lukuvuoden osastolla, enkä pystynyt tekemään loppukokeita melkein ollenkaan.
Lukion alussa haasteita tuottivat varsinkin englanti ja matematiikka. Keventäminen oli ainoa tapa antaa itselle ja oppimiselle hiukan enemmän aikaa. Sahlström kertoo saaneensa paljon apua opiskeluihin varsinkin isovanhemmiltaan, mistä hän on kiitollinen.
– Ilman heitä en usko, että olisin pysynyt muiden perässä. Lukiossa tahti on niin paljon nopeampaa.
Lopettaminen lähellä
Vaikeista lähtökohdista huolimatta Sahlström pääsi haluamaansa opiskelupaikkaan. Ensimmäisen haastavan vuoden jälkeen oli kuitenkin lähellä, ettei hän jättänyt lukiota kokoaan kesken. Sahlström pohti vaihtamista ammattikouluun ja iltalukioon, vaikka kumpikaan vaihtoehto ei oikeasti kiinnostanut.
– Ajattelin, etten pärjää täällä. Syömishäiriöni paheni ja minun oli vaikea jaksaa olla koulussa ja saada kursseja tehtyä.
Sairaus vei hänet hetkeksi takaisin osastolle, mutta lukiosta hän ei luopunut. Sahlström suoritti osan kursseista etänä iltalukion puolelta ja koitti kiriä kiinni menetettyä aikaa. Toisen vuoden keväällä hän sai odotetun diagnoosin. Sahlströmillä todettiin ADHD. Samalla hän sai selityksen sille, miksi oppiminen oli ollut haastavaa jo alakoulusta asti.
– Siinä kohtaa alkoivat arvosanatkin vähän parantumaan. Oli helpompi hyväksyä se, ettei tule ihan huippuarvosanoja.
Sahlströmin syömishäiriö ja ADHD ovat sidoksissa toisiinsa.
– Syömishäiriöni johtuu pääasiassa stressistä ja paineista, joita minulla on aina oikeastaan ollut koulussa, kun oppiminen on ollut vaikeaa. Diagnoosi auttoi minua hyväksymään sen, että se on synnynnäinen asia. Jaksan opiskella paljon paremmin, kun tiedän, että se vain vaatii minulta paljon enemmän kuin ehkä muilta.
Käänteentekevä diagnoosi
ADHD-diagnoosi oli käänteentekevä kohta Sahlströmin taipaleella kohti toipumista. Sen saadakseen hänen piti kuitenkin päästä psykologisiin testeihin, joita ei voida tehdä, jos testattava fyysisesti huonossa kunnossa.
– Jonotin testeihin pitkään, ja sitten kun minun piti päästä niihin, en päässytkään, koska en ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa. Se herätti, että on pakko toipua, jotta testit voidaan tehdä.
Lähestyvät vanhojen tanssit toimivat myös hyvänä motivaationa oman hyvinvoinnin parantamiseen. Tansseja Sahlström oli odottanut ja toivonut pitkään. Kun toipuminen pääsi vauhtiin, oli kolmas lukiovuosi edellisiä helpompi.
Sahlström jakoi ylioppilaskirjoituksensa kolmeen osaan, aloittaen jo viime vuoden syksyllä. Ja vaikka ensimmäisissä kirjoituksissa englanti jäi muutaman pisteen päähän hyväksytystä, Sahlström on ylpeä päätöksestään osallistua kirjoituksiin.
– Pystyin kuitenkin osallistumaan. Ja kevään kirjoituksissa pystyin taas tekemään paljon paremmin ja korottamaan arvosanan hyväksytyksi.
Haaveena psykologian opinnot
Nyt Sahlström kokee olevansa toipunut. Osastohoitoon hänen ei ole tarvinnut palata, ja vaikka kuluvaan vuoteen on mahtunut paljon stressaavia asioita, kuten ylioppilaskirjoitukset, sairaus ei ole aktivoitunut uudestaan. Kirjoitusurakka sen sijaan jatkuu vielä.
– Olen menossa vielä korottamaan äidinkieltä, terveystietoa ja psykologiaa, jotta olisi mahdollista päästä yliopistoon. Tiedän, että menen pääsykokeisiin, koska arvosanani eivät riitä todistusvalinnassa, mutta korottamalla saan vähän enemmän pisteitä.
Sahlströmin haaveena on päästä yliopistoon lukemaan psykologiaa. Sitä ennen hän haluaa kuitenkin hengähtää. Tammikuun alusta hän aloittaa lastenhoitajana, kun hän saa vastuulleen siskonsa lapsen hoidon. Samalla hän jatkaa opiskelua arvosanojen korottamiseksi.
– Yritän nauttia siitä, ettei ole niin kiire. On paljon mahdollisuuksia, mitä voi tehdä. Kun jossain kohtaa olen taas koulussa, niin sitten arki on taas ihan erilaista.
Psykologian pääsykokeisiin hän aikoo osallistua keväällä, mutta on varautunut siihen, ettei sisäänpääsy välttämättä onnistu ensi yrittämällä. Päämäärä on kuitenkin selvä.
– Haluaisin olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Kun itsellä on taustaa mielenterveyshaasteista, niin olisi kivaa auttaa muita. Se olisi minulle todella tärkeää.
