Paimioon metro ja hyönteisruokaa?Jokelan koululaiset pohtivat elämän ja tekoälyn rajoja

0
Jokelan koulun kultakin luokkatasolta pääsi yksi oppilas kertomaan Kunnallislehdelle pohdintojaan tulevaisuudesta. Kuvassa he ovat ikäjärjestyksessä: Milla Seppälä (1A), Leevi Jokinen (2A), Nuutti Rinne (3A), Joona Vuorinen (4A), Enni Hakala (5A) ja Fanni Karvinen (6B). Seitsemäntenä oli mukana opettaja Matti Niemi. Kuva: Maria Kesti.

PAIMIO

Ei. Tekoälyllä ei pitäisi luoda oikealta ihmiseltä vaikuttavia olentoja, arvioi Nuutti Rinne .

– Parempi vaihtoehto on, että kuolleesta ihmisestä otetaan dna:ta ja luodaan hahmo, joka ajattelee samalla tavoin kuin vainaja, hän miettii.

Tällainen tekoälymummo olisi kuitenkin pelottava, kommentoi Enni Hakala .

– Hän olisi sama ihminen kuin ennen mutta ei kuitenkaan olisi.

– Varsinkin, jos hän siirtyisi minne tahansa eikä olisi pelkkä pikselihahmo, Joona Vuorinen täydentää.

– Minun mielestäni elämä saisi jatkua samaa rataa kuin nyt eikä kuolemattomuusseerumia tehtäisi. Olisi aika rasittavaa elää koko ajan, puuttuu Leevi Jokinen puheeseen ja saa vahvistusta Enniltä:

– Kuolema on vain yksi elämänvaihe, jonka jokainen käy läpi.

Mikäli kukaan ei kuolisi, maapallo ei kestäisi. Väestömäärä kasvaisi kasvamistaan, Nuutti ja Joona painottavat.

Kipupisteitä yhteiskunnasta

Edellisiä kommentteja eivät antaneet aikuiset tulevaisuudentutkijat, vaikka näin luulisi, vaan pienet tulevaisuuden toivot Jokelan koulusta: ekaluokkalainen Milla Seppälä , kakkosella oleva Leevi, kolmatta luokkaa käyvä Nuutti, nelosella opiskeleva Joona, vitosluokkalainen Enni sekä kuudesluokkalainen Fanni Karvinen . Mukana on myös 5A:n luokanopettaja, Paimiossa neljä vuotta asunut Matti Niemi .

Kunnallislehti pyysi tätä artikkelia varten yhden oppilaan jokaiselta Jokelan koulun vuosiluokalta kertomaan ajatuksiaan tulevaisuudesta. Lapset yhytettiin haastatteluun samana aamuna eivätkä he ehtineet juuri valmistautua, mutta saivat asiantuntemuksellaan toimittajan leuan loksahtamaan auki. Alakoululaiset nostivat oma-aloitteisesti esiin tärkeitä yhteiskunnan kipupisteitä, jotka kuohuttavat heitä ympäröivää maailmaa, sekä sanoittivat niitä perehtyneillä käsitteillä.

Heillä on myös sanottavaa Paimiosta.

Parasta Paimiossa

Nämä lapset ovat asuneet Paimiossa koko ikänsä, tai ainakin melkein. Heidän kokemansa mukaan paikkakunnalla on parasta asutuksen väljyys, tilan tuntu, rauhallisuus ja luonto.

– Täällä on myös lemmikkien hyvä asua, toteaa koiran omistava Enni.

Kouluja on tarpeeksi, luokat eivät ole ihan täynnä ja koulumatkat ovat lyhyet, Nuutti, Milla ja Fanni kommentoivat. Opettaja taas kehuu hyviä harrastusmahdollisuuksia suhteessa kaupungin kokoon.

– Ja tuli vielä yksi hyvä puoli mieleen. Täältä löytyy paljon kavereita, Leevi muistaa.

– Melkein kaikki parhaat kaverini asuvat täällä, toteaa myös Milla, ja sama kokemus on muilla.

– Kun siirtyy eskarista kouluun, todella isolla mahdollisuudella siellä on ainakin muutama, jonka tuntee entuudestaan, Joona tietää.

– Ja vaikka ei tuntisikaan ketään, kun siirtyy eskarista kouluun, täällä saa helposti kavereita, Nuutti kehuu.

Eläimet pois lautaselta

Paimio ei saisi kasvaa nykyisestä paljoa, lapset linjaavat. Paimio on juuri sopiva näin, tulee useasta suusta.

– Mutta enemmän pitäisi käyttää tuulivoimaa energiana ettei saastutettaisi enempää, Leevi toteaa.

Entä ajetaankohan Paimiossa tulevaisuudessa lentävillä autoilla? Tämä toimittajan ehdotus ei saa vastakaikua.

– Teknologian pitäisi kehittyä, eikä ihan hiukan vaan paljon, kritisoi Joona.

Enni miettii, että metro olisi hieno tulevaisuuden vaihtoehto Paimiossa.

Leevi asuu Paimion entisellä juna-asemalla ja ihmettelee, miksi juna ei pysähdy täällä enää. Myös Joona painottaa, että juna helpottaisi paljon liikkumista.

Opettaja valistaa, että lähijunaa yritetään saada takaisin Paimioon. Lisäksi havitellaan kaksoisraidetta, jonka avulla vastakkaisiin suuntiin menevät junat saisivat helposti ohitettua toisensa.

Toistaiseksi lasten mielestä paras liikkumisväline on polkupyörä.

Joona tuo esiin sen, että ruuan pitäisi muuttua kasvipitoisemmaksi.

– Eläinperäistä ruokaa koetetaan vähentää nyt jo, Enni tietää, ja Milla kehuu nykyistä kouluruokaa.

– Minä haluaisin tehdä hyönteisistä yleisempiä, niin että niitä kasvatettaisiin, Nuutti sanoo.

Leevi toivoo, että hyönteisiä ei enää tapettaisi. Myös Joona muistuttaa pölyttäjäkadosta ja siitä, että ampiaiset ovat katoamassa. Nuutti korjaa ajatelleensa, että hyönteisiä kasvatettaisiin nimenomaan ruuaksi.

– Jos puhutaan kouluruuasta, olen samalla linjalla kuin Enni, että eläimiä ei pitäisi tappaa niin paljon, tälleen leivänpäällisiksi tai sellattis, Leevi sanoo, ja Milla on samaa mieltä.

Kännykkä puettaisiin päälle

Sosiaalisen median kanavista nämä alakoululaiset käyttävät WhatsAppia ja YouTubea. Myös Snapchat on käytössä, mutta TikTok ei. Moni heistä seuraa kiinnostavia tubettajia WhatsApissa.

– Ne tilit tulevat usein vanhemmille yllätyksenä, opettaja naurahtaa.

Joona ja Nuutti miettivät, että tulevaisuudessa kännyköiden sijaan käytössä voi olla mikrosiru, joka puettaisiin päälle vaatteeseen tai korvakoruna, tai siru olisi istutettu sormeen.

– Se sitten heijastaisi eteesi diginäytön.

Enni painottaa hyvän somen olevan sellainen, missä olisi parannettu tietoturvallisuutta ja ennaltaehkäistäisiin huijauksia.

Lapset kertovat tuohtuneina kokemuksistaan, miten heitä on yritetty huijata. Heille on esimerkiksi väitetty, että tietyn sovelluksen lataamalla saisi kasapäin rahaa.

– Ja minulle tuli viesti, että passini on Saksassa ja minun pitäisi lähettää kotiosoitteeni ja nimeni, jotta saisin sen takaisin, vaikka passi oli kotona, Enni ihmettelee.

Toistaiseksi kukaan ei ollut haksahtanut huijauksiin.

”Täällä on hyvä tulevaisuus”

Useimmat heistä haluaisivat jäädä tulevaisuudessa Paimioon. Milla tahtoisi hoitaa aikuisena työkseen eläimiä. Leevi ei tiedä tulevasta urastaan mutta on ajatellut tubettaa harrastuksekseen. Joona aikoo ”ehdottomasti jäädä Paimioon” ja on ajatellut insinöörin uraa. Fannista on tulossa sairaanhoitaja.

Enni toivoo muuttavansa isompaan kaupunkiin Tampereelle ja haaveilee kirjailijan ja psykologin urasta. Nuutin toiveissa on koripallon ammattiura ja tiheät visiitit Paimiossa.

Jokaisen mielestä Paimioon kannattaa muuttaa muualta, esimerkiksi jos perheen vanhempien työt sattuvat olemaan Turussa mutta sukulaiset ovat Salon seudulla.

Opettaja iloitsee siitä, että moni puute Paimiossa on pian korjautumassa: palloiluhalli on valmistumassa, ja on rakennettu liikuntapaikkoja ja luontopolkuja.

– Jos Paimion kehitys jatkuu samaa rataa kuin nyt, täällä on hyvä tulevaisuus ja hyvät mahdollisuudet, Joona ynnää.

Paimion huonoina puolina lapset mainitsevat työpaikkojen vähyyden. Heillä on kokemusta siitä, että aikuisten on ajettava pitkiä matkoja töihin ja lähdettävä aikaisin aamulla.

Leikkipuistojakin on heidän mielestään liian vähän, samoin ulkourheilupaikkoja.

– Ja toinen yläkoulu tarvittaisiin, Fanni toteaa.

– Puita saisi kasvattaa enemmän, jotta olisi enemmän happea, Leevi ehdottaa, mutta Joona vastustaa. Ihan tarpeeksi niitä jo on. Enni tuo esiin, että täällä on jo selvästi parempi ilma kuin isoissa kaupungeissa.

Keskustelu eksyy vielä tekoälyyn. Hallitseekohan tekoäly tulevaisuudessa koteja, kuten sitä, kenet päästetään ulko-ovesta sisään? Ajatus ei herätä heissä intoa.

– Kun keittiön kaapin avaisi, paistinpannu päättäisi lyödä nenään, Leevi ennustaa.