Viime viikolla levisi uutinen, jonka mukaan nuoret eivät uusimman tutkimuksen mukaan halua lähteä johtotehtäviin. Syyksi mainittiin, että nuoret eivät usko heidän luonteensa soveltuvan johtotehtäviin tai he pelkäävät liiallista vastuuta ja suorituspaineita. Omalla kokemuksellani uskon myös jännityksen toisia nuoria kohtaan vaikuttavan päätökseen. Työssäni tapaan useita nuoria asiakkaana päivittäin ja he tarkkailevat toistensa mielipiteitä jatkuvasti. Kassalle tullessa ääni hiljenee ja vastaukset tervehdyksiin tulevat hyvin varovasti. ”Hei, toi puhuu. Uskallanko vastata? Mitähän noi muut ajattelevat?”
Esimiesasemassa itse työskentelevänä ymmärrän ympäristön paineet ja nuorten jännitteiset ajatukset. Itsekin nuorempana annoin painoa toisten ajatuksille ja murehdin – joskus jopa täysin turhaan – toisten ajatuksia. Todennäköisesti he eivät edes huomanneet minun mielipidettäni juuri sillä hetkellä. Uutisesta tuli mieleeni, kuinka tuttu kollega kerran tokaisi: ”Pystyisitkö olemaan enää pelkästään työntekijän asemassa?” Se sai pohtimaan todellisia syitä nykyiselle työlleni. Ammattitaito, tehtävien hallinta. Olenko todella vain vallanjanoinen?
Olen ollut mukana paikallisen lintuyhdistyksen yleisölintuopastuksilla lähes 150 kertaa. Luku tulee näillä näkymin täyteen alkaneen vuoden aikana. Useita kilometrejä talsittuna kiikarit kaulassa ja kaukoputki olalla. Tuhansia henkilökohtaamisia ja vastauksia, kertomuksia ja tarinoita tapahtuneista havaintotilanteista. Näin introverttina ihmisenä se tuntuu jopa kornilta, että olen hakeutunut tuomaan osaamistani julkisesti esille. Mutta ehkäpä se onkin asian takana. Itsensä esille tuominen, sekä osaamisen näyttämisestä nauttiminen. Koen mielihyvää nähdessäni kuulijakunnan tarkkana kuuntelemassa selostustani lajitunnistuksesta tai vaikkapa epäonnistuneesta bongaustilanteesta. Pieni naurunpyrskähdys vain palkitsee sieluni sopukassa asustavaa esiintyjää. Onko opastaminen vain tapa osoittaa osaamista ja pönkittää sielun pientä narsistia?
Nämä kaksi asiaa ovat vain pieni osa erilaisten mielihyvän täyttämiseksi kehittyneiden tekemisten sarjaa. Erilaiset muutkin asiat luovat mielihaluja ja aiheuttavat riippuvuutta. Aamukahvin puute tai mahdollisesti suklaa saavat mielemme tuntemaan joko mielihyvää tai –pahaa.
Olen menossa BirdLifen linturetkikummien tapaamiseen viikonloppuna. Ryhmä saman ajatusmaailman omaavia henkilöitä kokoontuu keskustelemaan heille kaikille tärkeästä aiheesta. Taidankin aloittaa esittelyni lauseella: ”Hei! Nimeni on Petri. Olen retkikummi.”
Petri Laine
Kirjoittaja on esimiestehtävissä kaupan alalla ja vapaa-ajallaan aktiivinen lintuharrastaja.
