Tokmanni on ilmoittanut aloittavansa yhteistyön kansainvälisen Spar-ketjun kanssa, mikä tarkoittaa, että Spar-tuotteita tulee jatkossa saamaan Tokmanneista ja myöhemmin myös erillisiä Spar-myymälöitä ilmestyy eri kaupunkeihin. Tämä voi osaltaan tuoda enemmän edullisempia elintarvikkeita kaikkien saataville.
Mutta onko ruoka oikeastaan kallista?
Itse asiassa ruuan suhteellinen hinta on Suomessa laskenut huomattavasti esimerkiksi 1970-luvusta. 1970-luvulla ruokakustannukset saattoivat viedä jopa kolmekymmentä prosenttia kotitalouden tuloista. Nykypäivänä ruokaan menee keskivertotalouksissa vain 10–15 prosenttia talouden tuloista. Sen sijaan asumismenot olivat ennen nykyistä halvempia. Tuolloin myös matkusteluun, autoiluun ja vapaa-ajan kulutukseen käytettiin huomattavasti vähemmän rahaa kuin nykyisin.
Kun ruokaa pyritään tuottamaan koko ajan edullisemmin, on tämä väistämättä jostain pois. Ruokakaupat tuskin pienentävät omaa voittoaan, joten halpuutukset tehdään usein tuottajien kukkaroista, minkä vuoksi Suomessa moni pientilallinen on joutunut jopa lopettamaan toimintansa. Tämä taas johtaa väistämättä isompiin tuotantolaitoksiin ja tehotuotantoon. Tai siihen, että halvempaa ruokaa tuodaan entistä enemmän ulkomailta.
Pitäisikö ruuan siis olla koko ajan halvempaa tuottajien, eläinten ja ilmaston kustannuksella? Vai pitäisikö ruokaa ehkä arvostaa entistä enemmän? Olisiko järkevämpää ostaa enemmän lähiruokaa, esimerkiksi paikallisesta Rekosta, vaikka se maksaisikin hivenen enemmän? Vaikka monella on taloudellisesti tiukkaa, suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä kuitenkin pystyisi helposti vähentämään vapaa-ajan kulutustaan, tai vaikkapa vaatteiden ostamista – joita suomalaiset ostavat keskimäärin 38 uutta vaatekappaletta vuodessa – ja käyttää siitä säästyneet rahat eettisempään ruokaan.
