PAIMIO/ Kaija Unhola
Epätavallinen jääkeli kiusaa liikkujia tänä talvena. Liukkaus ei kuitenkaan ole estänyt paimiolaisia menemästä ulos. Kävelyreittejä vain on pitänyt muuttaa hyvin hiekoitetuille jalkakäytäville ulkoiluteiden sijaan. Varusteista suosituimpia tuntuvat olevan nastajalkineet.
Viikonvaihteen ulkoilijoista Päivi käy koiran kanssa kävelyllä useita kertoja päivässä kelillä kuin kelillä. Hän luottaa punaisiin nastakenkiinsä, vaikka haasteita on ollut. Kerran Päivi oli vaikeuksissa myös nastakenkien kanssa.
– On ollut ihan järkyttäviä kelejä, kun ensiksi oli plussaa ja sitten pihat jäätyivät kaljamalle. Siihen kun satoi pakkaslunta, ihan henkensä kaupalla sai lumitöitä tehdä, kun nastatkaan eivät purreet. Yhden kerran meinasin kaatua, mutta kun minulla oli ote lumikolasta, pysyin pystyssä, koska kola oli painava. Siinä oli lumilasti, enkä lentänyt selälleni.
Päivillä on kokemusta, miten käy, jos kaatuu ilman nastoja: luusto ei kestä. Kerran häneltä on murtunut ranne. Ennen nastakenkiä hän on käyttänyt erilaisia ratkaisuja liukkaalla: erilliset raudat kengän alla, taitettavat liukuesteet. Niissä oli omat hankaluutensa.
Varusteet ovat tärkeät
Kenneth ja Sirkka Strömberg liikkuvat säännöllisesti. He peräänkuuluttavat varusteita. Reitin valintakin jääkeleillä heistä on tärkeää. Sirkka ottaa usein kävelysauvat lenkille mukaan, jos keli on oikein hankala. Kummallakin on jalassa nastakengät, sillä jalkakäytävät ovat paikoin jäisiä.
– Minä en ole edes lähtenyt ulos, jos on oikein liukasta. Pelkään sitä kaatumista, ettei tule mitään vammoja. Tänä vuonna en ole kaatunut, olen ollut niin varovainen, Sirkka Strömberg kertoo.
Siihen Kenneth Strömberg lisää, että ainakin piikkikengät pitäisi olla ja täytyy vähän katsoa, mihin menee.
– On aika riskaabelia liikkua normaaleilla talvikengillä lenkkareista puhumattakaan. Tänä talvena on ollut todella liukkaita kelejä, jos talvesta voi hirveästi puhuakaan. Välillä tulee vettä, sitten se jäätyy, on tosi liukasta. Sitten tulee jään päälle vähän lunta ja on tositosi liukasta ja petollista. Nastat auttavat.
Strömberg muistelee talvea vuosina 201–-20, jolloin oli melkein lumetonta ja pystyi juoksemaan koko talven Rivonmäessä. Nyt Rivonmäen reitti on aivan jäässä. Jalkakäytävät ovat enimmäkseen sulat, vaikka paikoitellen jäätä niilläkin on.
Nastajalkineita on monenlaisia
Markku ja Airi Sipponen lenkkeilevät metsäpolulla nastalenkkarit jalassa.
– Ne ovat paras sijoitus, minkä voi tällaisiin talvikeleihin tehdä. En ole kaatunut tänä vuonna. Kun on vauhti hiljainen, niin ei siinä kaadu. Vähän on täytynyt katsoa, ettei joka kelillä lähde, Markku Sipponen sanoo ja lisää, että käy säännöllisen epäsäännöllisesti kävelyllä.
Airi Sipponen on tottunut käymään juoksulenkeillä haastavissakin keleissä. Sopivat jalkineet ovat tosi tärkeät.
– Nämä nastalenkkarit ovat lisäksi goretexit. Nilkka toimii näissä hyvin, eivätkä ole liian jäykät. Olen käynyt Rivonmäessä vesitornilla näillä juoksemassa.
Airi Sipponen kertoo, että yrittää päivittäin liikkua. Hän on kiertänyt Rivonmäenpolkua, sitä, missä on pyöräreittikin.
– Se oli kivasti ajettu moottorikelkalla. Nyt kun tuli jääpinta, ei sinne tule mentyä, mutta nastalenkkareilla pärjäisi kyllä sielläkin.
Molemmat vakuuttavat, että aina voi ulkoilla, kun on hyvä varustus päällä.
